Vanhuksen vaaranpaikat

Orvokkien seassa vaanii mahdollisesti punkki, mutta niiltä on suojauduttu tehokkaasti ja onnistuneesti pannalla.



Kömpelönä, alentuneella näkökyvyllä ja iäkkäänä koirana ei ole aina auvoista kulkea julkisilla paikoilla Helsingin kantakaupunigissa.

"Hyvin menee"... "onko pölyä"... "varo porrasta, varo sähköpotkulautaa, varo törröttävää tuolinjalkaa jalkakäytävällä, varo betoniporsasta, metalliaitaa, vastaantulijaa, varo aikuista polkupyöräilijää jalkakäytävällä/suojatiellä..."... "ei saa syödä ruohoa" - tässä sitä ollaan yhdessä kävelyllä, joka sisältää tänä päivänä kaikenlaista; tsemppaamista, ohjeistusta, varoitusta, ennakointia, huomioimista, varomista. Ja tarkemmin ajateltuna viime vuosien aikana jalkakäytävillä ja suojateillä on saanut olla yhä enemmän tarkkana ja varuillaan.

Yllä olevasta listasta puuttuu kuitenkin yksi, jota sai varoa erityisesti perjantai/lauantai iltojen jälkeen. Lasinsirut. Niiden väheneminen on ollut huomattavaa.

Omistaja on valpastunut kertaa kaksi. Mutta silmiä selkään ei olla vielä saatu kehiteltyä...