Ajankäytön muutokset

Ajallisesti pitkät, energiaa kuluttavat kävelylenkit Alvarin kanssa ovat hetken jäissä, ja tästä vapautunut aika on siirtynyt kaikenlaiseen tekemiseen kotona, yhdessä olemiseen, mutta myös erityisesti lukemiseen. Patterin lailla lämmittävä uskollinen lukukaveri on pitänyt huolen siitä, että viihtyvyys on taattua - ollaan sitten sisällä tai ulkona.

Juuri nyt lukuvuorossa ovat kaksi Pentti Pietiläisen kirjoittamaa tietokirjaa koirista; Koirien maailmanhistoria ja Koirien Suomi. Jykeviä, kovakantisia kirjoja kummatkin ja sivuja riittävästi, uppoutua hetkeksi ympäröivästä maailmanmenosta muihin ajatuksiin.
Pietiläisen ensimmäiseksi mainittuun kirjaan viitaten (2013, 276-277)*, venäläisen kirjailija Anton Tšehovin 1800-luvun lopussa lähettämään kirjeeseen Nikolai Leikinille, jossa lähetetään terveisiä koirilta ja kerrotaan näiden kuulumisia.

Antonin tavoin näin tapahtuu varmasti usein tänäkin päivänä, vaikka ikävästi paperikirjeiden lähettämisen määrä on vähentynyt vuosi vuodelta. Alvarin kuulumisia ja terveisiä lähetetään, kysellään ja Alvar on meistä se, joka saa terveisiä esimerkiksi lapsilta - niin postitse kuin sähköisesti saapuvissa/lähetetyissä.

Koirien Suomi kirjan takakannessa on koirien nimipäiväkalenteri. Listaa selatessa, esimerkiksi nimet Musti, Viiru, Rekku ja Tessu veivät ajatukset aikakaudelle, jolloin koirien nimet olivat "koirien nimiä" ja omakotitalon pihassa, puisen koirankopin vierustalla haukkui musta pystykorvainen musti. Alvarin nimipäivää on muistettu aina ihmisten nimipäiväkalenterin mukaan.



Alvarin ja omistajan ruokavalio on pysynyt jo päiväkausia ennallaan. Alvarin kohdalla ei ole ollut tarvetta miettiä annoskokoja, saati laskea kaloreita - ruokaa saa aina silloin kuin vain maittaa. Voisi ajatella; hyvä, riittävän energiapitoinen, laadukas ruoka takaa, että voimaa riittää myös liikkumiseen ja sitä kautta ennalleen palautumiseen. Onni oli, että ruokahaluttomuus ei kestänyt pitkään ja kurjistanut oloa entisestään.

Välipalaksi tarjoiltu tonnikala jatkettuna mössöperunakananmunalisukkeella maistui ja katosi nopeasti kulhosta, vaikka aiemmin kaikenlaiset tonnikalaruoat kelpasivat ainoastaan piknikillä ulkona.



Omistajan ruoat on tilauksesta mitoitettu täydellisen sopiviin annoskokoihin ja ulkoilujen vähentyessä, vähempikin maistuu - visuaalisuus on puoli ruokaa.



Perjantaina Alvar oli ensimmäistä kertaa autoilemassa, sitten lääkärissä käynnin. Kaikki meni oikein hyvin ja kuten ennenkin. Näillä näkymin jatkossa päästään kulkemaan yhdessä metsänlaitaan harjoittelemaan tasapainoa, kävelyä ja kenties syömään eväitä - toivottavasti ensi viikon keväinen sääennuste pitää paikkansa. (Viime kerralla siistissä metsässä kävelyllä oli merkittävä vaikutus kuntoutumiseen).

*)Lähde: Pietiläinen, Pentti. 2013. Koirien maailmanhistoria.