Siniset valjaat

Sairauskohtauksesta on nyt kulunut aikaa kaksi viikkoa. Päivä päivältä on edistytty, ja toivo hyvästä toipumisesta elää jokaisen onnistuneen, tutun tekemisen myötä. Yritystä ja intoa ainakin löytyy. Ryhti on myös lähtenyt hieman suoristumaan, ja tämän myötä tasapaino seisomisessa ja liikkumisessa.

Ja katsokaas kuvia alla - niissä ollaan matkalla kohti lähipuiston pehmeää nurmikkoa. Omistajan ja kouluttajan auttavat käsiparit ovat vielä aika ajoin tarpeen, mutta yhteistyöllä eteneminen sujuu verkkaisen varmasti. Alkuvaiheen epävarmuus on vaihtunut haluun päästä nuuskuttelemaan seinästä törröttäviä rännejä, jokainen eteen tuleva kulma ja märkä läiskä asfaltilla.





Vanhat, epämuodikkaat ja räikeänväriset valjaat ovat osoittautuneet tässä tilanteessa erinomaiseksi varusteeksi ulkoiluun. Niistä on helppo pitää kiinni ja antaa tukea vielä oikealle viettävään kulkemiseen. Kerrankin, jostain vuosikausiksi kaappiin piilotetusta on hyötyä.



Myös kotona ollaan menty kohti tavallisen tuttua elämää, jonka perheen vahvuuteen kuuluu yksi koiravanhus. Onneksi viikonlopun jälkiruoka -juustotarjottimelle oli varattu tarjoiltavaa riittävästi - parille ihmisille ja yhdelle ranskalaiselle herrasmiehelle.