Alkuviikon kuulumisia

Kotona, neljän seinän sisällä viettävien pelastus lounaan osalta ovat olleet idearikkaat ruoanvalmistustaidot ja lähialueen loistava noutoruoka -tarjonta. Vaihtoehtojen ykköseksi nimettäköön sushi, jota on viime päivinä tullut syötyä yhtä ahnaasti kuin japanissa. Alvar on yllättäen tykästynyt kuukausien etsinnän ja monien makutestien jälkeen löytyneeseen kuivaruokaan. Tätä suunnanmuutosta ei meinaa uskoa itsekään, mutta näin on nyt käynyt ja siitä kuuluu iso kiitos englantilaiselle tuotekehittelijälle.

Täällä Helsingin keskustassa on ollut rauhaisaa ulkoilla, mutta merkittävin ero aikaisempaan on liikenteen väheneminen. Aamu- ja iltapäiväruuhkat sekä illan- ja yön aikana rullaavat taksit ovat lähes kadonneet katukuvasta. Kaupungin äänimaailma ilman normaalia autorallia on kuin musiikkia korville - humina on vaihtunut alkukeväästä innostuneiden lintujen taidokkaisiin säveliin. Ja kotipihalla asustavat mustarastaat herättelevät aamun sarastaessa meidät iltavirkut uuteen päivään.

Seuraavana päivänä.

Myöhään iltapäivällä Alvar alkoi voida huonosti ja pienen hetken päästä vielä huonommin. Tuttu kohtaus oireineen (pahoinvointi, kiertohuimaus, koordinaation heikkeneminen) palasi kuin salama kirkkaalta taivaalta. Seuraavina päivinä avun tarve kaikenlaisissa askareissa on tärkeää ja onneksi turvattua. Eläinlääkärillä saatu pahoinvoinninestolääkitys injektiona auttoi nopeasti pahimpaan.

Kuntoutuminen vestibulaarisyndroomasta ja jo tuiki tavalliseksi palannut elämä jäi tällä erää neljän kuukauden pituiseksi ajanjaksoksi.



Toivottavasti asfalttiin kirjoitettu teksti antaa vihiä tulevasta.