Katseenvangitsijat

Kunnon lenkkeihin ja reippaaseen menoon elämänsä aikana tottuneesta Alvarista, ei saa tehtyä laiskaa kärryttelijää, vaikka fasiliteetit ovat mukavuudeltaan verrattavissa urheiluauton istuimeen. Näin ollen yksi huoli maailmankaikkeudesta on pyyhitty pois. Mutta jos haluat herättää huomioita, istuta koira rattaisiin ja lähde liikenteeseen.

Itsenäisenä, omapäisenä ja vailla miellyttämishalua olevan osalta, suurin yllätys oli, että Alvar ylipäätään suostui istahtamaan kyytiin ja kulkemaan toisen avustamana. Kaiken lisäksi silmin nähden ihan tyytyväisenä.



Kuukauden päivät samoilla reiteillä kulkemiset, kaipasivat rinnalleen jo vaihtelua. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja useita päiviä puhaltanut kolea pohjoistuuli oli vaihtunut kaakosta käyvään lämpimämpään ilmaan. Alvarille pakattiin matkaevääksi kana/kinkku ateria, omistaja ja kouluttaja saivat tyytyä mustaan, vahvaan kahviin. Rattaat kasattiin ja mahdutettiin auton takakonttiin.

Ja oliko niistä rattaista hyötyä meidän liikkumiseen...

Kokonaismatkaan sisältyneet tylsät, pitkävetiset, asfalttiteiden tienpientareet, joilla ei ole (ikinä) mitään tutkittavaa kelpasivat parhaiten kärryttelyyn ja matka eteni joutuisasti. Niin kutsutut luksusalueet, kuten metsätiet, rannat ja polut Alvar kulki hitaan määrätietoisesti omilla jaloillaan - reippaan hyväntuulisena. Lounaspysähdyksen kruunasi alla olevan kuvan mukainen rentoutuminen.



Hyötyä siinä mielessä, että uskallus lähteä hieman pidemmälle sopii jatkossa suunnitelmiin - jos on vaihtelu virkistänyt aiemmin, virkistää se yhä vieläkin. Eväät kulkivat kätevästi mukana kyydissä. Se on jo varmaa, että pitkäkestoista apuvälinettä niistä ei tällä kertaa tule, mutta joskus kaukaisessa tulevaisuudessa, päätyvät ne lopulta mukaan näyttelymatkoille.