Myöhään illalla kaupungin kaduilla oli hiljaista. Viimeisetkin innokkaat yöriekkujat olivat ehtineet laahustaa lähisaaren vehreille apajille ja suositulle mattolaiturille. Päiviä kestänyt auringonpaiste oli paahtanut kuumiksi talojen peltikatot, rapatut kiviseinät ja katujen mukulakivet multia myöden, mutta tähän vuorokaudenaikaan lempeys kuvaa parhaiten ilmanalaa. Tutun lähipuistikon nurmikko tuntui juuri sopivan viileältä jalkojen alla. Ei siis mikään ihme, että nurmikkopötköttely rentoutumismuotona tunnetaan kaupunkilaisten keskuudessa ympäri maailman. Syreenien lakastuneet kukat muistuttivat meitä keskikesän yhteisistä kävelyistä ja kukkien huumaavista tuoksuista.
Perjantaina 26.6.2020
Alvar nukkui pois lempimatollaan, sillä samaisella, jonka päällä ihmeteltiin toisiamme ihanana lokakuisena lauantai iltana 2007.Neljä tuntia myöhemmin hyvästeltiin kodin jokainen huone, matkustettiin viimeistä kertaa yhdessä autolla, poikettiin matkalla tuttuun kukkakauppaan ja hieman myöhemmin jätettiin jäähyväiset meidän rakkaalle perheenjäsenelle. Mukaan ikuiselle matkalle pakattiin firenzen pallo ja valkoinen ruusu.
Kotona oli jäljellä hiljaisuus.
Perjantaina 21.8.2020
Saavuttiin Alvarin suosikkipaikkaan viimeistä kertaa yhdessä. Ja niin vieno tuuli pyyhki mukaansa jäljelle jääneen maallisen.
No comments:
Post a Comment