Kuusi rengasta

Alvarin vestibulaarioireet ovat olleet kummallakin kerralla tyypilliset; huimaus, silmien edestakaisinliike, pahoinvointi, kiertokävely, tasapainon heikkeneminen, toiselle puolelle kallistaminen, väsymys. Alussa ulkoilut jäävät vain käynneiksi, sillä kaikenlainen liikkuminen vaatii kannatteluun ihmisen tukea. Pikku hiljaa käveleminen alkaa sujua hieman avustaen, yhä paremmin ja kohti nurmikkoalueita. Kärsivällisen harjoittelun myötä tilanne paranee ja lopulta normalisoituu. Taetta entiselleen palautumiseen ei aina ole. Joskus tauti jättää pysyväksi esimerkiksi pientä pään kallistumaa toiselle puolelle.

Kauan sitten virinnyt ajatus lemmikkirattaiden hyödyntämisestä liittyi ikääntymiseen, eli jos tassu ei enää kulje vanhoina päivinä, mutta intoa muuten riittää - ostetaan rattaat ja jatketaan elämää liikkumisen osalta mahdollisimman paljon kuten ennenkin. Nyt ajatus heräsi uudelleen henkiin, eikä ostopäätöksen tekemiseen tuhlattu aikaa. Muutamassa päivässä tilauksesta päästiin jo kokoomispuuhiin.

Rattaiden käytön mahdollistuminen aiheutti hieman epäilyksiä, ja epäilyksen aiheutti tietysti tuleva kyytiläinen. Kuten jo aiemmassa julkaisussa mainitsin, omin jaloin innokkaana vuosia kulkeneelle koiralle kyydissä istuminen ei ollut itsestäänselvys. Liikkumisen rajoitteet eivät välttämättä ole tae suostua kärrättäväksi.

Kaiken lisäksi koiralle ulkoilu on ulkoilua, jossa liikutaan omatoimisesti paikasta toiseen, tarkkaillaan, tavataan mahdollisesti muita lajitovereita, haastetaan, kuntoillaan, haistellaan ja merkitään alueita omiin nimiin.

Kyseisen kulkupelin käyttämisen suhteen meillä ei ollut ennakkoluuloja (ehkä vähän hurumuijaksi leimaantuminen). Jo viime marraskuisen tapahtuman yhteydessä huomattiin, että kadulla kävelemisen lisäksi, rauhalliset metsä- ja kävelytiet olivat hyviä paikkoja harjoitella tasapainoa. Ja tietysti näille parhaille paikoille pääseminen vaati paljon kulkemista ja kantamista. Rattaiden avulla puolet matkasta kävellen ja toinen puolikas tutkaillen maailman menoa pyörien päältä oli kummallekin varteen otettava vaihtoehto. Näin huoli jaksamisesta ja voimista jäisi kertaheitolla pois.

Alvar sai saman tien kiinni uudenlaisen kulkemisen ideasta toisin sanoen kyydissä istuskelu toimi omasta tahdosta ensimmäisestä käyttökerrasta lähtien ja ihan tyytyväisin mielin. Rullailua, kävelyä ja näiden myötä rentouttavia yhteisiä ulkoiluja on takana useita kilometrejä ja monia tunteja. Toisinaan kyydissä on kuljetettu vaatteita, vesipulloa, kahvitermosta ja pientä syötävää. Alvar on käyttänyt rattaita myös päivätorkkuihin omistajan juodessa kahvit.

Ulkopuolisten kanssakulkijoiden huomio oli itsestäänselvää ja hyväksyttävä - olen itsekin törmännyt kadulla rattaissa istuvaan koiraan ainoastaan yhden kerran. Alvar onkin toiminut hymyjen kirvoittajana ja keskustelun avaajana. Kulkeminen siirtyi viime perjantaina (15.5.) 100% omille tassuille ja kapistus kasataan säilytykseen vintille. Lopuksi voidaan vielä todeta, että ostos oli järkevä ja hyödyllinen.


Kuvat. Viimeistä kertaa istuskelua Tervasaaressa. Ensimmäinen koeajo vappuna.


Kuvat. Alvar lounaskahviunilla ennen kotiin palaamista.