Kolme kilometriä

Alkuviikosta taivaan täydeltä tuli räntää, mutta ei huolta - maanantai on ollut kautta aikojen Alvarin lepopäivä. Tästä syystä vuorokauden ulkoilut jäävät usein käppäilyiksi kotikulmilla ja tapana on ollut myös toimittaa yhdessä siinä samalla juoksevia asioita.



Tiistaihin mennessä maa oli jo kuivunut, ympärillä vihersi astetta enemmän ja ilmassa tuoksui kevät. Alvar oli jo heti aamu varhaisella lähtökuopissa ja niin autoon pakattiin varmistusrattaat, päälle valittiin lämmin vaatetus ja yksi villapaita. Siitä on jo aikaa tai liekö koskaan aiemmin toukokuu ja villapaita ovat kuuluneet yhteen? Mereltä käyvä jäätävä tuuli on kurittanut meitä rannikolla asuvia.



Kolmen kilometrin lenkin yhteenvetona mainittakoon seuraavaa; omistaja työnteli rattaissa villapaitaa ja vesipulloa. Alvar reippaili kiitettävän hyvässä tasapainossa kulkien koko matkan itse. Metsän siimeksessä kulkevalla kävelytiellä nähtiin lähietäisyydeltä kolme rusakkoa, tai no Alvarin näkö on mennyt sen verran huonoksi, että kyseessä oli siis hajujälki. Ja juuri kun palattiin takaisin autolle ja päästiin sen sisälle - alkoi sataa.

Onnenpekat selvisivät kotiin täysin kuivin jaloin.