Raikulipojan elämää

Hohdokkaan Oscar -gaalan nelijalkainen juhlavieras, voittoisan The Artist elokuvan tähti jackrusselinterrieri Uggie laittautui iltaan avustajajoukon johdolla niin kuin maailmantähden kuuluu - jokainen suortuva tarkoin oikealle paikalle föönattuna (IL 28.2.2012 Näin Oscareiden karvaisin tähti valmistui gaalaan).

Iltalehden artikkelin (IL 28.2.2012 Koiratähden vaikea nuoruus: perheet hylkäsivät) mukaan nyt 9-vuotias Uggie oli nuorena oikea raikulipoika, joka kaikesta huolimatta erinäisten mutkien kautta päätyi elokuvatähdeksi. Jutun mukaan tärkeitä ominaisuuksia koiranäyttelijälle ovat pelkäämättömyys valojen ja äänien suhteen sekä innostus työn tekemiseen - fiksuutta ja makkarapalkintoja tietystikään unohtamatta.

Entinen raikulipoika on palkintonsa ja eläkkeensä ansainnut.

Valekissa työssään

Omistajan palatessa kaupungilta kotiin, oli täysin selvää, että meidän kotona oli piipahtanut kissa. Vaalenapunainen siisti lankakerä oli myöhväytyneenä epämääräiseksi kasaksi sohvan edustalle. Kuuleman mukaan kouluttaja oli törmännyt liian myöhään epämääräinen lankakasa suussa tyytyväisenä puuhastelevaan Alvariin, eikä sormenheristyksestä tai toruista ollut enää tuossa vaiheessa hyötyä "tehtävä valmis" ilmeellä olleeseen kissaan.

Työn alla on ollut neuloa Alvarin vuoteeseen tilkkutäkki, jonka päällä kelpaa ottaa lämpimiä päiväunia. Tehtävä on edennyt kaikesta huolimatta hyvin, mitä nyt vaaleanpunaisen langan rullaaminen on takkuillut merkittävästi. Näihin päiviin saakka meidän kotona on ollut vain persialainen matto.

Aikaerohäiriköt

Seitsemän tunnin aikaero tuntuu matkalta palanneista ihmisistä ruhtinaalliselta - aamun toimet voi mainiosti aloittaa viimeistään kello neljä aamuyöllä. Aamu-unisen Alvarin mielestä moinen touhu on täysin pöyristyttävää. Herääminen pölyimurin kovaäänisen moottorin meteliin voidaan luokitella jo kotirauhan häirinnäksi.

Onneksi päiväunet kompensoivat univajetta eikä mikään maailmassa voi häiritä tai voittaa Kouluttajan kainalossa pötköttelyä. Ja on 100% varmaa, että Japanin kello kääntyy vielä jossain vaiheessa takaisin Suomen ajaksi.

Ps. ensimmäiset papuruoat maisteltu!

Japanin ruokahetkiä

Yhteinen tuliainen on kaksin verran mukavampi. Ginzalla sijaitsevasta kirjakaupasta löytyi upea keittokirja, jossa on herkullisia reseptejä sekä koiralle, että yhteisiin ruokahetkiin. Saa nähdä miten Japanin -herkut maistuvat ranskalais/suomalaisille kulinaristeille.



Pavut ja kasvikset vaikuttavat melko eksoottisilta, kun taas kalapihvit sekä lihapata maistuvat aivan varmasti vaativammallekin ranskanbulldogille. Omistaja on 100% varma, että kotona valmistetut snackit tulevat olemaan menestys kummankin herkkusuun mielestä - Alvarille kuivattua lihaa ja molemmille taivaallista omenapiirasta.

Tuliaispähkäilyä

Japanissa Naritan lentokentällä voi törmätä ensimmäisenä koirahotelliin, jonne maailmaa kiertävä tai kenties lähiseudulla piipahtava Omistaja voi jättää lemmikkinsä ammattilaisten hoteisiin. Erilaisia vastaavia koirahoitoloita löytyy toki muualtakin, joissa lemmikistä huolehditaan esimerkiksi vain työpäivän aikana. Kuitenkin pitkästä lentomatkasta johtuen Alvar jäi tällä kertaa Suomeen lomailemaan ja odottelemaan tuliaisia kaukomailta.


Kuva. Tokion Shinjuku.

Koiratarvikehyllyjä tarkastellessa mielen valtasi suuri pettymys - Japanilaisten valmistajien tuotteita ei näkynyt ainakaan leluissa. Ruokatarjonta oli kansainvälisten jättiyritysten tuottamia tunnettuja merkkejä. Lelut olivat samoja muun musassa Kiinassa valmistettuja kumisia vinkuvia härpäkkeitä ja pehmohahmoja kuin mitä meillä kotimaassa on saatavilla. Vaatteista neulepaidat olivat pääsääntöisesti Koreassa valmistettuja akryylisiä, mutta trikoisia puuvillasta valmistettuja t-paitoja oli jos jonkinmoista hienoa, tyylikästä ja hauskaa mallia. T-paidat jäivät tällä kertaa henkareihin, sillä Alvarin pukeminen perustuu ainoastaan sääolosuhteiden pakottamaan välttämättömyyteen. Tuliaiskassiin ei siis tällä kertaa pakattu ruokaa, vaatteita tai leluja.

Tokion talvisilla kaduilla ei näkynyt yhtään ranskanbulldoggia, mutta muutama täydellisesti trimmattu villakoira oli lähtenyt liikenteeseen suurkaupungin vilskeeseen. Olipa eräällä sievällä kulkijalla mukanaan oma lelukassi ehkäpä puistoilua silmälläpitäen.

Laiskakuukausi

Lähes koko kulunut viikko on mennyt villapipot tiukasti päässä ja kaulaliinat kaulassa. Kadulla on pyyhältänyt kolmella, toisinaan kahdella jalalla pomppinut nuorimies, jonka palelevia anturoita on hierottu sekä lämmitelty ahkerasti. Sään lauhduttua hetkeksi - päästiin yhtenä päivänä alkuviikosta puistoilemaan oikein kunnolla. Tosin paikalle suunnattiin autolla. Joka tapauksessa - kotiin palasi ikionnellinen nuorimies.

Helmikuu on laiskakuukausi. Pakotetusti.

Viileä totuus

Nahkasormikkaan vuori lähtee yllättävän helposti irti erityisesti jos ottaa tiukan otteen vahvoilla ranskanbulldogin etutassuilla ja nykii kunnolla. Eikä teräsleuoistakaan ole haittaa. Niinhän siinä kävi, että Alvar oli pihistänyt Omistajan sormikkaan ja kaikessa hiljaisuudessa muokannut siitä nelisormisen. Viileä totuus paljastui aamulla, kun oli aika lähteä ulkoilemaan -20 asteen pakkaseen.

Torumisesta ei olisi ollut enää mitään hyötyä, joten ehjäksi jäänyt sormikas päätyi myös lopulta Alvarin vallattomaan leikkiin. Tästä lähtien Omistaja ja Kouluttaja pitävät kaikenlaiset sormikkaat sekä rukkaset visusti piilossa varkaalta.


Kuva. Omistajan entiset sormikkaat.


Kuva. Ilakointia nahkasormikkaan kanssa.

Voileipäpoika

Alvar on leipäpoika, joka voisi syödä maailman kaikki herkulliset voileivät. Niin siis erityisesti voileivät. Omistajalla ja Alvarilla on tapana syödä silloin tällöin iltaisin kaksi palaa leipää, joihin sipaistaan päälle voita. Terveellisyyden nimissä luonnollisesti tummaa leipää kuten mustanpuhuvaa saaristolaislimppua. Mutta voista ei luovuta, vaikka sen terveellisyydestä ollaan kaiketi montaa mieltä.

Kulinaarialvar valitsee mieluummin leipää voilla kuin palan laadukasta nakkia ilman sinappia. Saman tekee Omistaja.

Sunnuntai on lepopäivä

Omistaja seurasi salaa Alvarin "työskentelyä" Kouluttajan kanssa. Kouluttaja teki ahkerasti töitä taustalla ja selosti tapahtumia, kun taas Alvar näytti muutaman minuutin päästä tältä. Sunnuntai on selkeästi lepopäivä!

Pilleripurkille

Helsingin sanomissa(hs 31.1.2012) ilmestyneen uutisen mukaan tuhannet koirat Suomessa syövät mielialalääkkeitä. Lääkkeitä käytetään yleisemmin häiritsevään käytökseen kuten esimerkiksi eroahdistukseen. Tarjolla on ainakin kaksi EU:ssa hyväksyttyä valmistetta. Jutun mukaan myös kissojen mielialaa hoidetaan lääkkeillä.

Maailma on muuttunut ja muuttuu yhä. Koiratkin nappaavat pillerin jos mieliala alkaa tuntua tuskaiselta. Tai hetkinen - ihminen syöttää koiralleen pillerin, ei siinä koiran mielipidettä tai olotilaa keskustellen kysytä. Johtaakohan helppo keino siihen, että varsinaista ongelmaa ei jakseta hoitaa tai selvittää kunnolla? Eroahdituksen voi ainakin yrittää välttää useilla eri lääkkeettömillä keinoilla ja toimintamalleilla.