Lähes koko kulunut viikko on mennyt villapipot tiukasti päässä ja kaulaliinat kaulassa. Kadulla on pyyhältänyt kolmella, toisinaan kahdella jalalla pomppinut nuorimies, jonka palelevia anturoita on hierottu sekä lämmitelty ahkerasti. Sään lauhduttua hetkeksi - päästiin yhtenä päivänä alkuviikosta puistoilemaan oikein kunnolla. Tosin paikalle suunnattiin autolla. Joka tapauksessa - kotiin palasi ikionnellinen nuorimies.
Helmikuu on laiskakuukausi. Pakotetusti.
2 kommenttia:
Laiskakuukausi on ihan loistava sana koko talvelle ainakin meidän bullapojan Ukon mielestä. Ukolla on vähän vilukissan vikaa, mutta onneksi on Hurtalla hyvät manttelit ja tossutkin pysyvät kovilla pakkasilla ainakin hetken jalassa. Terveiset siis Alvarille ja toivotaan että kevät tulisi pian:)
Maaliskuussa tilanne on toivottavasti jo toinen ja laiskakuukausi on taakse jäänyttä elämää.
Alvar ei ole super_kylmänarka, mutta tassut palelevat nopeasti. Kengätkään kun eivät istu nuorenmiehen jalkoihin. Toisaalta helmikuun paukkupakkasilla ei pärjää Alvarkaan (eikä oikein Omistajakaan).
Hyvää talven jatkoa. Kevät on jo pian ovella!
Lähetä kommentti