Alvarin vuosi 2011

Kun viimeisiä tunteja viedään vuodesta 2011 on aika kerrata sen kohokohtia. Suurin muutos Alvarille oli muutto uuteen kotiin. Vielä tänäkin päivänä Alvar kuljettaa Omistajan ja Kouluttajan entisen kodin portille ja jää odottamaan sen avaamista. Onneksi vanhat kulmat/puistot jäivät olemaan eivätkä kaveritkaan muuttuneet.

Matkailuista mieleen ovat jääneet Itävallan ja Sveitsin alpit, Italian päiväunet ja talon vartiointi sekä Ranskan turkoosit tyrskyt ja hyönteiset.

Kotipihan pulu oli nuorenmiehen mielessä joka päivä, kunnes maasta löytyi pelkkä siipi. Toki siipikään ei latistanut toivoa siitä, että pulu palaisi takaisin kotikoloonsa. Tilannetta tarkaillaan yhtä.

Vuoden viimeisen päivän iltapäivälenkki kulki perinteisesti Senaatintorin kautta, jonne oli kerääntynyt kourallinen porukkaa jammailemaan musiikin tahdissa. Niihin säveliin on hyvä päättää Puhuri tältä vuodelta - Onnellista Uutta Vuotta 2012.

Raketteja odotellessa

Uudenvuoden iltana/yönä paukkuarkojen koirien on syytä pysyä visusti sisätiloissa. Alvar ei ole koskaan arkaillut mitään ääniä. Ehkä kaupunkiasuminen on osasyynä tähän. Joka tapauksessa Omistajan kysellessä Alvarilta näkyykö taivaalla rakettaja - säntäsi nuorimies tarkistamaan asian ikkunasta. Tulipa samalla pidettyä yleistä turvallisuutta yllä - sen verran kova rähinä oli päällä pitkin iltaa.

Lumetonta mutta ei väritöntä

Tämän joulun poseerauskuva otettiin jos ei puhtaiden hankien keskeltä niin ainakin jouluisissa väreissä. Miehisestä joulukuvasta puuttuu vain kaivinkone tms.

Tuulta päin

Yöllä hurja myräkkä rätisytti vanhoja ikkunaruutuja valtaisalla voimalla, mutta kaiken onneksi aamun aikana tuuli kääntyi puhaltamaan hieman eri suunnalta. Rohkeat Alvar ja Kouluttaja puskivat läpi myrskytuulen aamulenkille Tervasaaren kannakselle, vaikka Helsingissä ihmisiä kehoitettiin pysyttelemään sisätiloissa.

Saaressa mereltä puhaltanut navakka tuuli oli tehnyt tuhojaan koira-aitauksessa, jossa kaksi puuvanhusta oli joutunut antamaan periksi sen voimasta. Näiden lisäksi joka puolelle oli varissut ympäriinsä keppiä ja karahkaa, joka sai Alvarin puhkumaan ilosta. Kouluttaja sai pidellä pipostaan kaksin käsin toista tuntia kun karahkoihin hurahtanut nuorimies oli elementissään.

Saattaapa vielä tapaninpäivän aikana muutama maassa makaava käppänä päätyä salaiseen säilytyspaikkaan.

Joulukuusivartio

Tänä vuonna Alvaria ei otettu mukaan joulukuusiostoksille, sillä pimeässä seisoskelevat haalaripukuiset myyntimiehet saavat nuorenmiehen käyttäytymään tilanteeseen sopimattomasti.

Hakureissusta viis kun kuusipuuta sai vartioida mielin määrin porraskäytävässä. Omistaja ihaili hyvältä tuoksuvaa puuta kun taas Alvar tuijotti sotilaallisesti eteensä kuten vartiovuorossa kuuluukin. Mallia on otettu useita kertoja päävartion pihasta.

Jos ulkona sataa ja on säkkipimeää on tiedossa valoa ainakin sisälle - kuuseen sytytetään perinteisesti valot jouluaattona.

Oi voi surkea joulukuu

Pimeää, sadetta, kivisiä asfalttikatuja, upottavia nurmikenttiä ja mereltä puhaltavaa navakkaa jäätävää tuulta - viimeisen parin viikon sää ja joulukuu Helsingin keskustassa. Jäätävä vesisade kastelee lyhyen turkin läpikotaisin ja ikävä hiekoitussora (mihin sitä on keskustassa ehditty tarvita?) raapii anturoita ja kantautuu sisälle kengänpohjissa. Ovesta ulos astuessa Alvar näyttää vähintäänkin tympääntyneeltä ja ehkä hieman surulliselta. Loppuisi jo - missä viipyy kohtuullinen pakkassää ja lumi? Voi veljet. Viime vuonna samaan aikaan oli toista.

Lukemista

Uusimmassa Koiramme lehdessä (joulukuu 12/2011) rotuesittelyssä on ranskanbulldoggi. Jutussa kerrotaan, että se on tällä hetkellä rotujen yleisyystilastoissa sijalla 26 ja viime vuonna hankittiin yli 500 pentua.

Omistaja muistelee, että vuonna 2007 rotu ei ollut saavuttanut yhtä kovaa suosiota. Ainakin puhdasväristä Fawn:ia oli työlästä löytää. Rotu herättää paljon huomiota ja kiinnostusta vuodesta toiseen. Eikä ihme.

Punaisella matolla

Perjantain yölenkillä ei voinut valittaa huonosta säästä tai tylsistä maisemista. Tuuli oli kuivattanut sekä kuljettanut lian pois keskustan kaduilta - olipa eräälle pienelle kadunpätkälle rullattu punainen matto, joka sopi arvovaltaisen Ranskanbulldogin pehmeille anturoille.

Kulmilla riitti vilskettä kun juhliva kansa oli täyttänyt bubit, baarit ja kuppilat ääriään myöden. Kaduilla raikasi nauru ja iloinen laulu kun Alvar suuntasi kuononsa Tuomiokirkolta Esplanadin puistoon, jonka vihreä nurmikko loisti kilpaa upeiden jouluvalojen kanssa. Lähes autiossa puistossa sai käyskennellä ja tutkia paikkoja kaikessa rauhassa.

Tälläkin kertaa moni iloinen vastaantulija sai pettyä karvaasti yrittäessään tehdä tuttavuutta yöllisen kulkijan kanssa. Kahtaa metriä lähemmäs tulijoille oli tiedossa pelottavaa rähinää säestettynä voimakkailla asfalttipotkuilla. Yksityisyys ja koskemattomuus ovat Alvarin mielestä kaiken a ja o unohtamatta Omistajan huolellista vartiointia. Ja kertauksena. Nakkejaan ei kannata työntää tulilinjalle.

Haloo kuuluuko

Alvar hyödyntää Omistajan ohella uusinta teknologiaa erilaisiin tarpeisiin. Erityisesti viime aikoina käytössä on ollut Skype, jonka avulla ollaan pidetty yhteyttä pitkän matkan päähän olevaan Kouluttajaan. Aikaerosta johtuen, puhelut ovat osuneet yölle, mutta soittoäänen kuultuaan reipas nuorimies on pinkonut unihiekkaa silmissä tietokoneen äärelle, kuten kunnon nörttiranskanbulldogin -kuuluukin.

Omistaja voi kuitenkin paljastaa, että Alvar ei ole aivan varma mistä tuttu ääni kantautuu kun Kouluttajaa ei näy mailla halmeilla. Livekuvan naamakaan ei herätä minkäälaista kiinnostusta. Eilen yöllä kesken keskustelun - näppärä Alvar lähti etsimään Kouluttajaa sohvan takaa. Hämmästykseksi siellä ei ollut ketään!

Vakioasukas on ykkönen

Alvarin mielestä lapsivieraat ovat tervetulleita kyläilemään kunhan ymmärtävät huomioida, että vakioasukas on aina ykkönen. Käytännössä touhuissa mukana viihtyvä Alvar ei huomioi muiden vasta kehitysasteella olevaa motoriikkaa vaan tunkee paikalle hirmuisella ryminällä. Jos pieni vieras haluaa istuskella nojatuolilla on varmaa, että samalle tyynylle ilmestyy välittömästi Ranskanbulldogin leveä takalisto. Illallisen osalta poikkeuksellisesti muuten nirsolle Alvarille kelpaa kaikki se, mikä lapsillekin. Ja on 100% varmaa, että lattia pöydän ympäriltä on siivottu viimeistä murua myöden.

Lasten mukana tuomat pehmoleulut on syytä nostaa kaapin päälle pahimman alkuinnostuksen ajaksi. Alvarilla kun on tapana omia muiden tavarat ja irroittaa pehmoleluilta vähintäänkin silmät.

Näin se on. Alvar on tyypillinen perheen ainoa "lapsi", jolla ei ole ollut ikinä tarvetta kilpailla mistään milloinkaan. Kaikki on kannettu eteen pyytämättä ja huomioita on riittänyt. Ei siis mikään ihme, että muidenkin saama huomio ottaa vähän koville. Toisaalta "jahtaa muo heijastinliivillä" hippa on Alvarin ja vieraiden mielestä superkivaa.

Ensilumen pauloissa

Yön aikana noussut myrsky kuljetti niukkaakin niukemman lumirintaman Helsingin keskustaan. Alvar kävi tarkistamassa tilanteen jo heti aamutuimaan. Valkoinen ohut lumihuntu oli peittänyt puistojen nurmikentät.



Jäljistä päätellen moni muukin oli käynyt tarkistamassa eilisen myräkän seuraukset. Sen verran paljon uusia merkintöjä oli ilmestynyt kävelytien varteen sitten eilis illan.

Kauhukynnykset

Meille hankittiin hiljattain upouudet täyspuusta teetetyt hienot kynnykset. Omistaja ja Kouluttaja ihailivat niitä kilvan kun taas Alvar - oli aivan kauhuissaan. Niis siis erään episodin jälkeen. Sametinpehmeiksi hiotut kynnykset asetettiin paikoilleen viimeistelyä varten.

Hirvenpotka suussa salamana kiitäneen Alvarin jalka lipesi kynnykseltä niin, että karmea kolahdus sai nuorenmiehen tyystin kauhistumaan. Episodin jälkeen tukevasti kiinnitettyjen samettikynnysten ylittäminen onnistui vaihtelevasti ja toisinaan ylittämiseen tarvittiin rohkaisua. Öisin virkeä Kouluttaja kävi turvaamassa kulun, kun ovensuusta kuului vaimeaa itkua.

Pikkuhiljaa useiden maanittelujen, keksien, rohkaisujen, nakkien, juustojen ja esimerkkien jälkeen kauhukynnykset alkoivat unohtua, eikä paikalle tarvittu enää ovimikkoa. Kaiken onneksi osassa ovia ei ole kynnyksiä laisinkaan.