Hyvästit hetkeksi

Nuorenmiehen lonkkavaiva äityi niin pahaksi, että Alvarin on jäätävä pitkälle sairauslomalle toipumaan. Seuraavat viikot ovat pelkkää lepoa ja rauhallisia koti-iltoja Omistajan ja Kouluttajan huomassa. Toivotaan, että kaikki kääntyy vielä parhain päin.

Hyvää syksyn jatkoa ja palataan taas.

Koirapuistovierailu 9

Katjanokanrannassa sijaitseva Laivastonpuisto jää ensivilkaisulla lähes huomaamatta rehevän kasvillisuuden taakse. Pienehkö puisto on lähestulkoon ylämäkeä lukuun ottamatta sisäänkäynnin edustaa. Ankea hieman kulahtaneen oloinen varustus jää toisarvoiseksi ympärillä olevan hiljaisuuden ja upeaan merimaiseman viedessä huomion. Luonnontilassa oleva nurmikko, hietikko ja kallio sopivat ympäristöön täydellisesti - ylhäällä kulkevan autotien rajaa täydellisesti puistosta massiivinen orapihlaja-aita. Hyvä valaistus mahdollistaa ulkoilun myös iltaisin pimeällä.



Alvar vierailee puistossa harvakseltaan, mutta näin kertoina paikalla ei ole ollut muita ulkoilijoita.

Rohkea Alvar

Monesti kuulee ihmisten harmittelevan kotia innokkaasti vartioivaa koiraa. Joitakin häiritsee kovaääninen räihinä, osa miettii naapurien häiriintyvän ja joidenkin mielestä kotiin saapuvat vieraat kauhistuvat.

Vartiointitaidoista ja innokkuudesta voi olla joskus käytännön hyötyä ainakin jos kotiin tunkeutuu kutsumattomia vieraita. Tarkkakorvainen Alvar, jonka tehtävänä on ollut kodin vartiointi säntäsi paikalle sellaisella vauhdilla, että matkan varella ollut pieni matto siirtyi huoneen toisesta päästä vastapuolelle. Eikä äänessä todellakaan säästelty. Omistajan ehtiessä paikalle rohkea Alvar piti etutassuillaan vasten vanhaa raskasta ovea. Lopulta periksiantamaton toiminta käännytti ventovieraat tiehensä.

Ja olisittepa nähneet sitä onnistumisen iloa - pieni töpöhäntä vispasi vimmatusti kun Omistaja ja Kouluttaja kehuivat rohkeaa Alvaria maasta taivaisiin. Koiran tehtävä on vartiointi - ainakin meillä.

Sopiva palanssi

Lennokas meno metsässä on vastakohta sääntöjä täynnä olevalle kaupunkilaisulkoilulle. Ei liikennevaloja, autoja, meteliä ja seuraamista taluttimessa. Toisaalta ei kytättävää, tarkkailtavaa, koirapuistoja, kavereita ja kauppoja. No - sopiva palanssi kummankin välillä on parasta elämää.

Yhden koiran sota

Operaatio kinkkuleipä käynnistyi myöhään torstai iltana noin kello 22.30. Päämäärän saavuttamiseksi, taktiikoita oli useita.


Taktiikka 1: Tarkkailu


Taktiikka 2: Kiertäminen


Taktiikka 3: Tunkeutuminen

Punasorminen Omistaja

Voi hyvänen aika. Perustorstai -puistoilu ja meno kuin perjantaina vanhaan hyvään aikaan - oi niitä aikoja. No joka tapauksessa puistoon asteli nuori, Omistajalle tuntemattoman rotuinen pitkänmallinen miehenalku, joka laittoi kepin kanssan yksinään viihtyneeseen Alvariin vauhtia. Hiekka pöllysi ja nurmikenttä tömisi kun painikaverit purkivat viikon aikana kertynyttä energiaa. Omistaja yritti lämmitellä kipakan syysilman kohmettamia sormiaan katsomosta käsin.

Kotiin palasi erittäin nälkäinen nuorimies mukanaan punasorminen Omistaja.

Lihapullavarasto

Alvar syö melko sekalaista ruokaa, vaikka ruokavalio perustuu Omistajan fiksuun ideologiaan "kuivaraksu päivässä pitää nuorenmiehen tiellä". Alvar tulkitsee asian yhtenä (kpl) kuivaraksuna, kun taas Omistaja näkee ajatuksensa mukimitalla annosteltuna. Joka tapauksessa kuivaraksuja höystetään milloin milläkin esimerkiksi lihapullilla, kanaviipaleilla sekä makaroonilaatikolla unohtamatta ruoantähteitä, joista kelpaavat nk. perusruoat tai herkkuruoat kuten sunnuntaina grillattu tonnikalafile. Joinain päivinä reipas Alvar pistelee kuivaraksut ihan sellaisenaan.

Aika ajoin Omistaja valmistaa ruokaa varastoon, joka tarkoittaa esimerkiksi kiloa paistijauhelihaa, josta valmistuu sukkelaan suuhun passeleita herkullisia lihapullia pakastettavaksi. Pieniin valmispusseihin pakatusta lihapullavarastosta riittää kätevästi höysteeksi pitkäksi aikaa. Muutama toki päätyy heti lämpimiltään lieden vieressä odottelevan herkuttelijan suuhun.

Aurinkoisen sateinen lauantai

Syksyisessä auringonpaisteessa ruusunmarjat hehkuivat syvänpunaisina ja aniliininpunaiset pensasruusut loistivat hehkeinä kun Alvar ja Omistaja nauttivat mereltä vaimeasti puhaltavasta tuulesta. Kaupungin yllä makasi tummanharmaa isokokoinen pilvi, jonka tarkasti piirtyneet reunat päättyivät juuri sopivasti Pohjoisrantaan. Pienen matkan päässä auringon sijaan saisi pidellä sadetta.

Viime yönä myllertänyt tuuli oli riepotellut peltikattojen lisäksi rannan tuntumassa olleita jykeviä puuvanhuksia. Heikoimmat oksaparat olivat joutuneet antamaan periksi kun tuuli oli nakellut niitä ympäri kävelytietä. Yksi näistä, hieman lahonneen oloinen käppänä päätyi Alvarin matkaan.

Alvar, laho käppänä ja Omistaja poikkesivat lopulta koirapuistoon, jossa lauantaipäivää oli viettämässä tuttuja sekä tuntemattomia tyttöjä. Ensi töikseen nuorimies liehitteli paikalla olijoita, kieriskeli likaisella hietikolla ja juoksenteli ylepeänä aarteensa kanssa. Eipä aikaakaan kun tummanharmaa pilvi oli levittäytynyt yli Pohjoisrannan tuoden mukanaan raikkaan kaatosateen rakeineen. Puiston tyhjentyessä Omistaja ja Alvar jäivät pitelemään sadetta, kunnes tielle kurvasi tutunnäköinen auto.

Kuva. Tytöt ovat ihmettelemässä Alvarin puuhia.

Muistoja omaelämänkertaan

Helsingin sanomissa (3.10.2011) oma elämä osiossa on kertomus "Yhden koiran elämä" pitkästä elämästä ja luopumisen alkamisesta. Artikkelin koira täytti jo upeat 17-vuotta.

Alvar on vasta neljä ja toivottavasti yhteistä elämää on vielä useita vuosia edessä. Muistoja kertyy vähintäänkin omaelämänkerran, kenties muutaman opaskirjan verran. Aina ensilumen sataessa maahan, Omistaja muistelee Alvarin inhoa ulkoilua kohtaan. Tuolloin koti oli paras ja turvallisin paikka maailmassa - erityisesti kylpyhuone. Pohjoisrannan liikenneruuhka taas tuo mieleen Omistajan ensimmäisen oman koiran matkan kotiin 90-luvulla. Tuolloin tuntui kuin autojen renkaat olisi liimattu kiinni asfalttiin.

Koiranomistajana yksi parhaista asioista on kun kotiin tultaessa päivän aikana kertyneet kaikenlaiset tapahtumat siirtyvät täydellisesti taka-alalle kun vastaanottamassa on iloinen Alvar. Vastaavaa kohtaamista ei voi ikinä saavuttaa ihmisen kanssa.



Kuva. Yhteisen elämän alkutaipaleilla 2007. Alvar kuuntelee tarkkaavaisesti, mitä sanottavaa Omistajlla on.

Tuomiokirkko, tilkkutäkki ja Ranskanbulldoggi

Värikkäät tilkkupeiton -palaset pehmustivat kauttaaltaan Helsingin Tuomiokirkon kivisiä portaita, kun Alvar ja Omistaja saapuivat paikalle ihailemaan mahtavaa aikaansaannosta.



Kysyvä katse. Turistit halusivat samaan kuvaan Alvarin kanssa ja niin albumeihin tuli ikuistettua Suomesta sekä Tuomiokirkko, värikäs tilkkutäkki, että paikallinen Ranskanbulldoggi.

Myöhäinen syksy

Tänä vuonna syksy on saapunut Helsingin keskustaan viime vuotta myöhemmin jos asiaa mitataan keltaisten, oranssien ja punaisten lehtien puusta putoamisen ajankohdasta. Vuonna 2010 vuotuinen syyskuva otettiin jo 25. syyskuuta. Kauneimmillaan ollut Liisanpuistikko tarjosi jälleen mahtavat raamit komealle Ranskanbulldogille.



Aiemmista vuosista poiketen tänä vuonna ikuistettiin myös pötköttelykuva. Alvarilla ja Omistajalla on tapana poiketa puistossa pötköttelemässä tai no... Siis Alvarilla on tapana.