Raitiovaunulla Rööperiin

Reviirin laajentaminen tavallisena arkena kotikulmilta toiseen kaupunginosaan piristää kummasti. Ajelu raitovaunulla Rööperiin, pistäytyminen Kaartinkaupungin poliisiasemalla sekä ulkoilu Tähtitorninmäellä olivat silmin nähden Alvarin mieleen.

Sateen kastelemalla ison puiston nurmikolla oli kävelyllä kaikenlaisia koiria, joista tervehtimään tulleet tytöt saivat nuorenmiehen pään pyörälle. Eikä ihme, sillä kuuden tytön jakamaton huomio veisi keneltä tahansa jalat alta. Kun taas kauppatorin kulmalla olevan käymälän avoimesta ovesta huhuillut pöntöllä istuskellut 50 sentin kolikkoa pummannut mies ei onnistunut herättämään ohi kiitävän nuorenmiehen huomiota. Omistajaltakaan ei herunut senttejä, sillä kolikkotasku ammotti tyypilliseen tapaansa tyhjyyttään. Matkan kruunasi lopuksi törmääminen Kouluttajaan tutulla kotikadulla - mikä sattuma - mikä reissu!

Inspiraation lähde

Epäonnistunut taulunhankinta ajoi Omistajan ensin harmituksen tilaan ja myöhemmin inspiraation valtaan. Itse maalattu taulu on joka tapauksessa vähintäänkin hintansa väärti jos nyt ei kuitenkaan aivan seinältä halailtava sijoitus saati keräilykokoelmien tähti.

Kukapa muukaan voisi toimia yhtä hyvänä innoittajana ja muusana kuin Alvar. Puuvartiset siveltimet, värien kyllästämät nestelitkut ja trasselit on huomattava pitää apulaisen ulottumattomissa. Tassua, kuonoa ja kippuraa hännänpäätä on kuitenkin hyvä esitellä aktiivisesti, vaikka työn alla ei olekaan muotokuvaa. Yli metrin kanttiinsa kokoiseen teokseen mahtuu vähintäänkin yksi raamikas Ranskanbulldoggi. Ja värimaailma ei tule missään nimessä noudattamaan rotumääritelmän ehtoja.

Kuva. Alvar on Omistajan innoittaja ja inspiraation lähde. Kameralla valotettu kuva on jo kuin aito taideteos.

Herkullinen nimipäivä

Kansainvälisiä herkkuja rakastavaa Alvaria hemmoteltiin nimipäivän ja mukavan viikonlopun kunniaksi. Omistaja tarjoili herkullisen paahtopaistiaterian jälkeen jälkiruoaksi kermaisen paksua Turkkilaista jogurttia. Naminmi - uusi tuttavuus lievästä happamuudestaan huolimatta oli nimipäiväsankarin mieleen. Valkoviiksinen Turkkilainen poistui huolellisesti puhdistetun muumilautasen ääreltä tyytyväisenä.



Vaatimattomasta lahjapaketista paljastui kolme pötkylöä, joista yksi ehti kadota ennen Puhuriin ikuistamista. Naminami...

Viuh vouh perjantai

Alvarin täydelliseen perjantai-iltaan kuului herkullisia pikkunaposteltavia, yhdessä sohvalla pötköttelyä, porraskäytävään vakoilua, lelukorin tutkiskelua ja jutustelua. Syysiltaan valaistukseksi riitti kynttilänvalo, lämpöä toi vanhan kaakeliuunin kiiltävä kylki ja tiiviisti vieressä pötköttelevä Ranskanbulldoggi.

Ja jotta perjantai-illan vietto ei kuulostaisi ihan mammarimeiningiltä hiljaiselosta yliannostuksen saanut Alvar riehaantui vallan hurjaan menoon Kouluttajan Englantilainen sukkapari tiukasti leuoissaan - viuh vouh. Kamerakaan ei onnistunut pysäyttämään moista liikettä ja vauhtia. Yllätyksenä Kouluttajelle - jos ei märkä sukka niin ainakin kokonumeron kasvaminen vähintäänkin kolmella!

Suppilovahveroiden perässä

Sienimetsäreissu ei voi koskaan epäonnistua - ympärillä on hiljaisuutta, aamukasteen raikastamaa ilmaa ja mahtava saalis. Tällä kertaa suppilovahveroita. Ylämäet, alamäet ja kosteikot vetivät toden totta jalat maitohapoille ja autolle paluu oli jokseenkin aika mahtavaa. Ja mikä parasta metsäreissun jälkeen on aina tiedossa samat eväät Kouluttajan kanssa. Takana mukava miesten sunnuntai.


Kuva. Juoksentelu metsässä vetää maitohapoille ja nostaa hien otsalle.

Hyvät unenlahjat

Zzzzz... Aamu-uninen venyttelee jäseniään, pötköttelee puoliunessa matolla kaikessa rauhassa, silmät vielä puolitangossa. Ominaisuus on ollut Alvarilla pennusta saakka. Yövalvominen ei kuulu tapoihin, joten ratkaisuksi ei käy nukkumaanmenon aikaistaminen. Alvar kun menee yöpuulle aina ensimmäisenä meidän perheessä.

Ihmisissä on aamu- ja iltaunisia sekä unta rakastavia. Miksei myös koirissa. Omistaja on miettinyt, että hyvät unenlahjat kielivät kenties tasapainoisesta elämästä ja riittävästä aktiviteetista/ulkoilusta.

Ranskis futista

Navakka tuuli riepoi puita ja soitteli purjeveneiden vaijereilla ulisevaa musiikkia. Aurinko näyttäytyi aika ajoin synkkien pilvien takaa. Intoa täynnä ollut Alvar asteli kohti nurmikenttiä sellaisella vauhdilla, että Omistaja sai pysytellä perässä puolijuoksua. Siis nurmikenttiä. Alvar oli matkalla pelaamaan futista.





Valokuvista ei voisi uskoa, että elellään jo syyskuun puoliväliä. Sen verran tehokkaasti aurinko kirkasti luonnon värimaailman. Sveitsin ja Itävallan veroinen viileys taas miellytti Alvaria. Kotimatkalla pysähdyttiin ihailemaan joutsenia, joista yksi suhisi uhkaavasti sopivan etäisyyden päässä seisovalle jalkapalloilijalle.

Lauantai aamulla ja illalla

Lauantai on mitä mahtavin päivä, sillä yleensä ei ole kiirettä minnekään. Pitkään nukutun aamun jälkeen Alvar ja Omistaja poikkeavat tuttuun kukkakauppaan, joka sijaitsee aivan kivenheiton päässä. Menomatkalla matkaa pidennetään kiertämällä muutama kortteli kauemmas ja poiketaan 1800-luvulla rakennetun aavemaisen suihkulähteen kautta. Yleensä kukkakaupassa on tungosta - kaikki ihailevat upeita kukkia ja useat niitä tuoksuttelevaa Alvaria.

Lauantain iltaelämä muuttaa kaupungin aivan toisenlaiseksi. Ihmiset pitävät kovempaa ääntä, hätäisimmät juoksentelvat yllättäen sinne tänne ja jotkut tulevat tekemään tuttavuutta. Illan hämärtyessä myös Alvar muuttuu toisenlaiseksi - seurakoiraksi luokiteltu Alvar on hurja poika vartioimaan Omistajaa. Tuntemattomien seuraan lyöttäytyminen saa tehtävässään olevan pienen lihaskimpun hiiltymään. Muuten kaduilla liikkuminen on Alvarin mielestä aika sallittua.


Kuva yllä. Alvar valppaana. Puiston toiselle laidalle oli pysähtynyt joukko ihmisiä. Hämärässä on vaikea nähdä minkälaista porukkaa on liikenteessä.
Kuva alla. Omistajan huomio kiinnittyi puihin, joiden lehdet olivat jo ruskassa. Vaikka oli aivan hämärää punaisenoranssit lehdet erottuivat joukosta.

Kynsillä seisova Ranskanbulldoggi

Viikon tapahtumina voisivat esimerkiksi olla ostoksilla käynti Stockmannilla, tutussa kukkakaupassa tai vierailu naapuriporraskäytävässä - mutta että visiitti eläinlääkärille. Pientä aavistusta moisesta on jo toki ollut, sillä pahaenteisesti muutama viikko sitten postilaatikosta tipahti lattialle kirjekuori. Koska meikäläiselle tulee postia melko harvoin, sain kirjeen muitta mutkitta hampaisiini luettavaksi. Vikkelälukuinen Omistaja oli tietysti ehtinyt silmäillä sisältöä sen verran, että tiesi varata ajan rokotusten uusimiselle.


Kuva. Hunajaa ja eteerisiä öljyä sisältävä haavavoide Alvarin tassuille.

Eläinlääkäriaseman odotustila on paikka, jossa voisi viettää pidempiäkin aikoja - sisään ja ulos ravaa kaikenmoista porukkaa, matot ovat täynnä mielenkiintoisia hajuja ja shoppailua rakastava Omistaja täydentää toisinaan herkkukaapin sisältöä. Varsinaiseen toimenpidehuoneeseen on Alvarin mielestä turha poiketa, eikä tutun eläinlääkärin tapaaminen luonnistu ilman kovaäänistä mellakointia ja uhkailua.

Joka tapauksessa eläinlääkäri pääsi tekemään terveystarkastuksen erittäin jännittyneelle, tutkimuspöydän vihreällä patjalla kynsillään seisovalle ja karvojaan varistelevalle Alvarille uhkailuista huolimatta. Kliinisessä diagnoosissa todettiin muun muassa seuraavaa "Kaikki kulmahampaat kuluneet, muuten suu hyvässä kunnossa. Tassuissa hieman punoitusta ja muutama vanha furunkkeli. Oikeassa etutassussa nuppinelan aiheuttama trauma hyvin paranemassa". Suoja penikkatautia, maksatulehdusta, parvoa ja kennelyskää varten ovat jälleen myös kunnossa. Odotustilan vaaka näytti upeaa lukemaa 15,65 kg. Ja voi veljet - kaiken edellisen jälkeen. Autossa rapisi makupalapussi.

Väärässä puistossa

Alvar ulkoilee nykyisin pääsääntöisesti pienille koirille tarkoitetuissa puistoissa - myös kotikulmilla. Muutos ja tottuminen pikkuruiseen koira-aitaukseen on ollut melkoinen. Ihan aluksi Alvar jäi hölmistyneenä seisoskelemaan portin tuntumaan kuin vihjaten, että hajamielinen Omistaja on erehtynyt paikasta. Mutta ei. Portin salvan kolkuttelu etutassulla, haikeat silmäykset isojen koirien koira-aitaukseen ja jutustelu toisella puolella olevien kavereiden kanssa eivät ole tuottaneet tulosta. Omistaja ei ole heltynyt.

Onneksi pientenkin koirien aitaukseen eksyy silloin tällöin kavereita. Toisinaan puistoon pyrkii koirapuiston sääntöjen vastaisesti aivan liian isoja koiria. Niin tai näin - Jos paikalle ei osu kavereita, on Omistajan tehtävänä viihdyttää yksinäistä ulkoilijaa.

Kuva. Koiravanki Tervasaaren pienten koirien aitauksessa.

Kirkkaankeltainen saalis

Patjalta kuului syvä kuorsaus. Neljän tunnin metsäretki puristi reippaalta Alvarilta kaikki voimat. Eikä ihme, sillä matka vei läpi synkän metsän, aurinkoisten kallioiden ja tiheiden risukoiden. Kilometrejä ja erilaisia karahkoja jäi taakse useita. Eikä metsästä palattu tälläkään kertaa takaisin tyhjin käsin - sienikori täyttyi vauhdilla kirkkaankeltaisilla kanttarelleilla ja ehkä muutamalla hämähäkillä.


Kuva. Alvar on pysähtynyt mättäälle tutkailemaan tilannetta.

Yksi espresso ja pala juustoa, kiitos

Omistaja törmäsi ylen internet -sivuilla mieluisaan uutiseen - maa- ja metsätalousministeriön valmisteleman asetusehdotuksen mukaan lemmikkieläimien tuominen ravintoloihin ja kahviloihin on mahdollista jo ensi vuoden alusta. Toisin sanoen jos ravintolan pitäjä sallii, voi Omistajan ja Alvarin bongata esimerkiksi lounaalta. Saa nähdä seuraako Suomi useiden muiden Euroopan maiden jalanjälkiä. Ja kuten arvata saattaa herkkusuut Omistaja ja Alvar pitävät ainakin peukkuja ehdotuksen läpimenemiseksi!