Erikoisnäyttely Kaivopuistossa

1303 (ilmoittautuneiden määrä) koiraa oli saapunut kisaamaan Suomen kääpiökoirayhdistyksen erikoisnäyttelyyn Helsingin Kaivopuistoon. Lämpimän kostea ja pilvinen sää loi hyvät puitteet näyttelylle, joskin Omistaja oli tämän tästä varma, että pian alkaa tihuttaa vettä. Onneksi sateensuojia ei tarvinnut kaivaa esille ainkaan Ranskanbulldoggien esittelyn aikana.

Ranskanbulldoggeja oli tuomaroimassa Kirsi Laamanen (pennut- ja junioriluokat, 41-koiraa) ja Maureen Bootle Iso-Britanniasta (72-koiraa). Koska Alvar ei enää osallistu näyttelyihin oli Omistajan tyydyttävä ottamaan vain valokuvia. Ohessa muutama räpsäys.


Kuva. Kehän laidalla.


Kuva. Kaikenvärisiä uroksia kehässä.


Kuva. Tuomarin tarkasteltavana.


Kuva. Palkintopallilla.

Mattolaiturivisiitti

Omistaja ja Alvar kiikuttivat yhteisvoimin yhden pienen maton mattolaiturille pestäväksi. Alvaria ei kiinnostanut matto, laituri, juuriharja eikä mäntysuopa, mutta suunta oli sentään oikea. Omistaja oli luvannut, että hetki "kärsimystä" mattolaiturilla tietää mukavan tovin ulkoilua koira-aitauksessa. Katse oli nauliintunut kohti viheriöitä, josta kantautui aurinkoisesta päivästä nauttivien koirakaverien ääniä. Omistajan oli pakko pitää silmällä mereen vajoavaa mattoa ja puistoon innokkaasti pyrkivää Alvaria.

Ja moisessa hommassa ei kauaa nokka tuhissut. Mäntysuovan tuoksusta poistui juoksujalkaa viileää nurmikkoa rakastava Alvar ja lämpimästä auringosta pitävä Omistaja.

Kuuleeko Kiina

Hätä ei lue paikkaa tai aikaa - sen tietää Alvar. Ja tottahan se toki on.

Mutta mikä ihme siinä oikein voi olla, että vaikka ulkoilua olisi takana kävelyineen ja puistoiluineen vähintäänkin sen kaksi tuntia, iskee kotimatkalla yllättävä iso hätä täpötäyden ravintolan terassipöytien kohdalla. Ennen kyseistä pysähdystä on maleksittu nurmikolla, laiturilla ja hiekkateillä. Ja juuri siinä, missä tilannetta on seuraamassa enemmän silmäpareja kuin olisi tarpeen. Siinäpä on sitten mukava seisoskella, katsella seiniin, asfalttiin ja odotella, kunnes herra saa kyykittyä tarpeensa asiakkaiden nauttiessa taustalla herkullisista lihapulla-annoksista. Saman matkan aikana on enemmän kuin varmaa, että helteistä johtuva vaahto-oksennus pulahtaa katuun juuri sillä hetkellä kun Taiwanilainen turistiryhmä on kuvaamassa videota Suomalaisesta rakennusarkkitehtuurista.

Taluttimen päässä oleva meinaa vajota harmituksesta maan alle ja kaivautua takaisin maanpinnalle kaukaisessa Kiinassa.


Kuva. Minustako tässä puhutaan?

Onnea!

Alvar täytti 4-vuotta sunnuntaina 21.8. Syntymäpäiväsankarille tarjoiltiin "Yhdysvaltalaisia" mustikkamuffinsseja ja Sveitsiläistä haisevaa juustoa. Onnea Alvar - Omistajan pieni juustosuu...

Metsien uimarannalla

Alvar on kiinnostunut koriin kerättävistä sienistä - joskaan sienet eivät kelpaa missään muodossa ruoaksi. Ilmeestä päätellen Kouluttajan löytämä sieni on myrkkysieni. Niinpä kyseinen sieni ei päätynyt koriin. Onneksi ihmisille mieleiset ja herkulliset kanttarellit saivat Alvarin hyväksynnän.



Elokuun kuumuus nosti hien pintaan koko porukalle. Kostean viileä sammalpeti on metsien uimaranta, jolle kelpaa heittäytyä viilentelemään.

Siipi maassa

Koko kuluvan viikon aikana, joka ikininen ilta Alvar on käynyt pulun kotiovella. Kulmilla on ollut hiljaista. Pulu ei ole ollut kertaakaan kotona. Myöskään katonharjalta - syvänvihreiden salaperäisesti kiemurtelevien köynnöskasvien lomasta ei ole näkynyt pihalle tiirailevaa silmäparia. Omistaja epäili pulun lähteneen eteläeurooppalaiseen tyyliin lomalle elokuuksi kaveriporukalla, kunnes keskiviikkona karu todellisuus paljastui. Maassa makasi pulun siipi.

Järkytyksestä ja hämmästyksestä huolimatta Alvar on käynyt tarkistamassa tilanteen kaiken varalta. Ja toiveissa on, josko pulu sittenkin palaisi lomamatkaltaan viimeistään syyskuun alussa. Nuorimies kun ei millään usko, että brutaali löytö liittyy taivaansinessä päiväänsä paistatelleeseen naapuriin.

Haukkuminen kielletty!

Alvar herättää usein huomiota missä sitten ikinä liikkuukin. Ulkonäkö on pienten tyttöjen mieleen ja nuorten poikien mielestä Alvar on "kova jätkä". Useiden mielestä Alvar on ihana, mutta on myös toisinpäin. Ja mikäs siinä. Monien mielestä Ranskanbulldogin ulkonäkö, puhina ja käyttäytyminen ovat vastenmielistä, rumaa ja huvittavaa.

Omistaja on seurannut mielenkiinnolla ihmisten tapaa ilmaista mielipiteensä epämiellyttävästä ulkonäöstä ja/tai eleistä. Jotkut matkivat Alvarin ääntä kieli poskella sylki lentäen. Ei välttämättä miellyttävää katseltavaa. Osa taas huutaa kovaan ääneen mikä ulkonäössä mättää ja tuo julki oman mielipiteensä aivan kuin paikalla ei olisi arvosteltavaa kohdetta laisinkaan. Sormella osoittelu ja nauraminen ovat myös tavallista.

Ai niin - koirahan ei ymmärrä ihmisten puhetta ja älyllisesti se on 2-3 vuotiaan tasolla. Ja talutushihan päässä kulkevan onkin hyvä kuulla suoria ja fiksuja kommentteja - kummallisista eleistä nyt puhumattakaan. Yhteiskuntaan sopivalta koirakansalaiselta tosin odotetaan ja vaaditaan käytöstapoja sekä sopeutumista elämään kaikenlaisten ympärillä olevien elollisten kanssa. Haukkuminen on myös kielletty!

Metsien aarteet

Se on perjantai ja tapahtumarikas viikonloppu edessä. Omistajan mieltymys marjoihin ja Kouluttajan innostus sieniin tarkoittaa pitkiä metsälenkkejä. Alvar taas "poimii" myrskyn kaatamista puista ylös nousseita juuria, jotka kulkevat matkassa monta tuntia vaikka niska sekä leukapieli kivistelisivät väsymyksestä.

Viime sunnuntain löytö lähti mukaan kaupunkiin auton takakontissa ja ilostuttaa nyt kotikulmilla Alvaria sekä ohi kulkevia kaupunkilaisia. Useiden mielestä kaupunki, koira ja karahka ovat kummallinen yhdistelmä.

Kotitalon sisäpihalla on säilytyspaikka, josta ihastuttava matojen kalvama aarre lähtee mukaan matkaan ja palautetaan lenkin jälkeen takaisin. Mustikat, sienet ja karahka - metsien aarteet.

Voihan nuppineula

Oi voi - pieneen etutassuun oli uponnut 1,5 cm pitkä nuppineula (kuvassa) koko pituudeltaan. Ei huutoa - ei valitusta, mutta onneksi linkutus paljasti karmean löydön. Tai onneksi - parempi jos nuppineuloja ei olisi kuin ilmoitustaulussa ja ompeluksissa. Joka tapauksessa vaarallinen piikki oli tarttunut tassuun joko kadulta tai koirapuistosta, joista epäilyksen sormi osoittaa jälkimmäiseen. Asfaltilla neula ei välttämättä pysy yhtä hyvin piikkiasennossa kuin pehmeällä nurmikentällä. Neula poistettiin ja tassu huuhdeltiin ensin vedellä, jonka jälkeen se puhdistettiin huolellisesti antiseptiliuoksella.

Onnetonta tassupotilasta hoidettiin myös kainalopötkötyksellä ja uunikanalla.

Täältä tullaan Helsinki

Oli aika sanoa hyvästit Itävallalle, Italialle, Ranskalle, Monacolle, Sveitsille ja Saksalle ja palata takaisin tutuille kotikulmille. Laivamatkalla oli jälleen odotettavissa lepäilyä, juustoja ja kinkkua sekä tutustumista vessankulmilla muihin matkustajiin. Aurinkoinen ja tapahtumarikas kesä on takana - törmätään taas kulmilla!


Kuva. Finnmaidin kannella ulkoilemassa ja tapaamassa muita matkustajia.


Kuva. Laivan infopisteellä rentoutumassa. Koirat saavat kulkea ainoastaan kannella 7.


Kuva. Vuosaaren sataman nosturit kylpivät aamuauringossa. Uninen Alvar on saapunut kotisatamaan.

Rantaleijona matkalla kotiin

Alvarin kotimatka käynnistyi Frankfurtin kautta Lübeckiin, josta oli lyhyt matka pistäytyä viime kesänä tutuksi tulleeseen Timmendorfer strandin koirien uimarannalle. Auringossa kylpevä hiekkaranta pullisteli kaikenkarvaisia uimareita omistajineen. Pyyhkeillä pötkötelleet saivat niellä hiekkaa, kun riehakkaat uimarit jahtasivat toisiaan. Leikeissä oli mukana, palloa, patukkaa, frespeetä ja keppejä. Alvar oli vauhdista alussa hieman hämillään, mutta ei aikaakaan kun nuorimies sulautui jo paikallisten rantaleijonien joukkoon.

Neljän tunnin pulikoinnin jälkeen matka jatkui läheiselle jäätelökioskille, jonka jonossa vuoroaan odotteli myös paikallisia herkkusuita. Eräs kioskin kanta-asiakkaista osasi hypätä tiskiä vasten pyytämään omaa jäätelötötteröään, joka ojennettiin muitta mutkitta asiakkaan suuhun. Koiramyönteisessä jäätelökioskissa oli mukava asioida.

Ruskeakorvainen Alvar palasi tyytyväisenä hotellille odottamaan yömyöhäistä lähtöä satamaan.

*****************************
Suomeen palaavalle eläimelle on annettava eläinlääkärillä heisimato/ekinokokki lääkitys ja saatava merkintä tästä lemmikkieläinpassiin. Alvar pistäytyi Saksalaiselle eläinlääkäriasemalle, jossa matolääkkeen antaminen sujui vaivatta. Kouluttajan lompakko keveni käynnistä neljä euroa. Matolääke oli hankittu ennakkoon matkaa varten tutulta eläinlääkäriasemalta Suomesta.

Sveitsissä osa 3

Kuten Omistaja ja Kouluttaja enteilivät lampea kiertävällä tiellä odotti todellinen yllätys - siitä kieli kellojen voimistuivat äänet mitä pidemmälle matka jatkui. Ja eikä aikaakaan kun karvakorvaisia lehmiä makoili rinteillä ja tien varressa. Lehmät kiinnostivat Alvaria, mutta vielä enemmän lehmiä kiinnosti Alvar.


Kuva. Tietä pitkin lähestyi isokokoinen lehmä. Omistaja oli varma, että se empisi Alvarin kohtaamista, mutta ei...


Kuva. Turpa ja kirsu kohtaavat. Yksi iso nuuhkaisu sai muuten rohkean Alvarin täydelliseen paniikkiin. Lehmät taas eivät olleet moksiskaan vaan lähtivät seuraamaan karkuun pinkovaa kaupunkilaista. Pelko ei hellittänyt ihan hevillä, sillä reitillä riitti kauhisteltavaa tungokseen saakka. Omistaja ja Kouluttaja epäilevät, että Alvarin uniin ilmestyy lehmänturpa jos toinenkin.

Sveitsissä osa 2

Jättimäinen hattarapilvi sumensi näkyvyyden ja otti vuoren lisäksi vangikseen seuraavalle asemalle innokkaasti pyrkivän kolmikon. Samalla tuulen yltyminen enteili vain yhtä asiaa - hetken päästä taivaalta puski lunta ja rakeita sellaisella voimalla, että repusta oli kaivettava päälle suojavarusteita. Tällä välin pulujen, rapujen ja ötököiden asuinkoloista kiinnostunut Alvar löysi Ranskanbulldogin mittoihin sopivan murmelin kolon. Onneksi nopea kouluttaja ehti estää yllätysvierailun.

Muhkea hattara ei näyttänyt haihtumisen merkkejä, joten kolmikko päätti keskeyttää vuoren valloituksen ja palata takaisin auringonpaisteeseen. Seuraavana määränpäänä oli lampi, jonka kiertämiseen oli arvioitu kuluvan aikaa noin 40 minuuttia. Omistaja ja Kouluttaja enteilivät, että matkan varrella Alvaria odottaisi yllätys...


Kuva. Alvar ja Omistaja valloittamassa Titlis vuorta.

Sveitsissä osa 1

Pilvinen sää ja kuurosateet jämähdyttivät alppien valloituksesta haaveilevan joukon läheisille ulkoilureiteille ja fondue patojen äärelle. Ja vaikka Alvaria eivät sadekuurot näyttäneet pahemmin haittaavan, ylhäällä vuoristossa viileä sää ja kova tuuli tekevät olosuhteista ikävän. Titlis vuoren korkeimmalla huipulla 3239 m oli pahimmillaan 30m/s puhaltava tuuli ja pakkasta noin -10 astetta. Kaiken lisäksi pilvet estivät näkyvyyden täysin - näytti siltä kuin koko vuori olisi ison valkoisen pilvenhattaran vankina. Onneksi tilannetta oli mahdollista seurata reaaliaikaisesta tv-lähetyksestä. Seuraavana aamuna aikaisella lenkillä sää näytti sen verran lupaavalta, että reppu ja innokas Alvar pakattiin matkaan.

Alhaalla köysiradan maksupisteellä oli joukoittain ihmisiä, mutta vain yksi Ranskanbulldoggi. Pienen koiran meno/paluulippu Trübseehen maksoi 7 Sveitsin frangia (noin 6,40 EUR). Köysiradan jonossa uteliaat turistit kyselivät Alvarin taustatietoja kuten rodun, lipun hinnan ja nimen. Köysiratamatkasta täpinöissään ollut nuorimies ei ehtinyt kiinnittää mihinkään muuhun huomiota kuin läpinäkyvään palloon, johon edellä jonottaneet ihmiset hyppäsivät kyytiin. Hetken päästä myös Omistaja, Kouluttaja ja ikionnellinen Alvar matkasivat kohti yläilmoja.

Kuvat. Köysirata -vaunun huikea kyyti ja upeat maisemat olivat vertaansa vailla.

Köysirata -kyydin jälkeen matka jatkui patikoimalla ensin loivaa ja tämän jälkeen jyrkkää rinnettä ylös. Ja kuten alhaalla enteilimme sää oli puolipilvinen ja näkyvyys hyvä. Vuorella saattoi kuulla lehmänkellojen vaimean soinnin, joka kantautui alarinteiden vehreiltä laidunalueilta. Urhea vuoristokoira johdatteli Kouluttajaa ja Omistajaa yhä ylemmäs vuorenrinnettä... Kunnes kolmikko huomasi kävelevänsä pilvissä.