Matkalla Sveitsiin

Alvarin viime päivät ovat olleet lomailua sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä kaupungissa olo on melkein kuin kotosalla olisi. Ihmisiä tulee ja menee, ikkunasta kantautuu tuttuja ääniä ja kadut ovat kuumuutta lukuun ottamatta aika lailla samanlaisia. Ulkoillessa tapaa erilaisia koirakavereita ja ihmisiä, jotka vaihtavat ohimennen muutaman sanan. Eikä kielimuurista ollut tietoakaan kun Alvar teki tuttavuutta muotikaupungin kaunottarien kanssa. Oli kuitenkin aika sanoa hyvästit kaupunkielämälle ja siirtyä uusiin maisemiin...

Matka Italiasta EU-rajojen ulkopuolelle Sveitsiin käynnistyi puolipilvisessä ja lämpimässä säässä. Virkeä Alvar ei malttanut ottaa autossa nokosia, sillä tuttu moottoritie vuoristoisine maisemineen sai nuorenmiehen pörisemään tyytyväisyydestä. Tosin reilun tunnin "etananvauhtia" jonotus moottoritiellä 15 kilometrin pituiseen tunneliin vaati kärsivällisyyttä kaikilta autojonossa olevilta. Jonon seisoessa paikoillaan päätti eräs rohkea omistaja ulkoiluttaa koiransa moottoritien penkalla. Ihan moiseen kokeiluun turvallisuuden ja sääntöjen nimissä ei sentään meillä ryhdytty.


Onneksi hitaasti kulkevassa jonossa maisemat paranivat paranemistaan.

Useita tunteja myöhemmin matkalaiset saapuivat Sveitsin Engelbergiin- lämpöasteita juuri sopivasti 13, upeat alppimaisemat sekä ulkoilureitit suoraan nenän edessä. Ei hullumpi paikka!

Bella Alvarin paluu kaupunkiin

Milano ja sen lähialueet ovat kaupunkielämään tottuneelle koiralle oivallisia matkailukohteita, kunhan vain huomaa vältellä keski- ja iltäpäivien kuumuutta sekä ruuhkaisempia alueita. Auringon kuumentamaa asfalttia on myös hyvä vältellä ja näin suosia varjoisia kadunpuolia. Aivan samat säännöt kuin kotikulmilla kesäaikaan. Osalla nurmialueista on koirankielto -kylttejä, mutta ulkoiluun sallittuja puistoja ja tarpeellisia vesiposteja löytyy sieltä täältä.

Milanosta noin 50 kilometrin päässä sijaitsevassa Bergamon kaupungissa Alvar oli yhtä kiinnostava nähtävyys kuin vuorella sijaitsevan vanhan kaupungin tunnettu aukio Piazza Vecchiai. Ei ulkoilua etteikö joku kadulla kulkeneista olisi vaihtanut muutamaa sanaa kaukaa saapuneelle vieraalle. Bella sanaan oli myös tottuminen. Kaupunkilaisten mukaan Ranskanbulldoggi on harvinainen nähtävyys kotikaduilla, sillä koirarotu ei ole kuuleman mukaan yleinen täällä päin Italiaa. Ehkäpä kuuluisat muotitalot äkkäävät nostaa tyylikkään Ranskanbulldogin catwalkeille.


Kuva. Bergamon vanhaan kaupunkiin kulkeva Funicolare on myös sallittu pienille koirille kuonokopassa.


Kuva. Oma yksityinen vehreä puutarha on arjen luksusta.

Ranskalaisia juustoja ja ötököitä

Italian radiokanavan särinä ja Alvarin rähinä autostradan tietullimaksupisteen robottipuheelle "grazie arrivederci" enteili siirtymistä Ranskan rajojen puolelle.

Ympäristössä ei itse asiassa tapahtunut paljoa muutosta - uljaat vuoristomaisemat, lukuisat autotunnelit ja turkoosin sinisenä siintävä rantaviiva johtattelivat joukon Ranskan rivieralle nauttimaan raikkaasta välimeren ilmasta sekä letkeästä tunnelmasta. Unohtamatta tietenkään nuorenmiehen rakastamia juustonmaistelu -illanviettoja.

Ötökkäkammosta kärsinyt Alvar sai Italian rannikolla siedätyshoitoa siinä määrin, että Ranskan puolella erinnäköiset monijalkaiset maalla ja meressä viihtyvät otukset alkoivat olla pelottavuuden sijaan kiinnostavia. Alhaalla kuvassa rannalla - kolosta kurkkasi eriskummallinen ötökkä, jota Alvar siirtyi tarkkailemaan uteliaana turvallisen välimatkan päästä. Ja kuten tavallista. Mielenkiintoiselle kololle oli palattava päivittäin tarkastamaan lieneekö ötökkä kurkistelemassa turvapaikastaan.

Haikeaa haukuntaa

Vuorenrinteellä sijaitseva Diano Castellon kylä oli päiväsaikaan hiljainen, vaikka puolipilvinen sää viilensi mukavasti mukulakivisiä kujia. Vanhojen kauniiden talojen rappusilla nuokkui siellä täällä erivärisiä ja näköisiä kissoja, mutta tällä kertaa kiersimme ne viisaasti kaukaa.

Alvar tallusteli kapeilla kujilla kuin olisi kävellyt niillä koko ikänsä - ehkä mukulakivet toivat mieleen omat tutut kotikadut Helsingissä. Vastaan ei tullut talon kulmaa etteikö reviiri olisi ollut jo merkittynä. Tosin Alvarin ohimarssin jälkeen omistajuus vaihtui ainakin hetkellisesti. Italialaisen kylän rauhallinen tunnelma ja mutkikkaat kadut olivat silminnähden Alvarin mieleen. Parvekkeilta ja talojen sisältä kuului koirien haukuntaa. Ehkä ne toivottivat kaukaisen vieraan tervetulleeksi kyläänsä.


Kuva. Mäessä olleen talon sisältä kuului haikeaa haukuntaa.


Kuva. Paikallinen puutarhuri tarjoili Alvarille raikasta vettä punaisesta ämpäristä.


Kuva. Utelias koira parvekkeelta ja Alvar vaihtoivat kuulumisia.

Italian rantaelämää

Italian pienet rannikkokaupungit eivät ole varustettu viheriöillä puistoilla tai koirille sallituilla ihanilla hiekkarannoilla. Itse asiassa nurmikolla kävely on kaikkialla kielletty ja rannoilla pulikointi tuo sakot. Näillä kriteereillä voidaan ehkä todeta, että Italian Riviera ei ole mahtavin paikka lomailla koiran näkökulmasta jos siis rakastaa puistoilua ja meressä uimista.

Alvaria kiellot eivät häirinneet sillä kaduilla, kujilla ja erinäisissä pöpelikössä liikuskeli mielenkiintoista porukkaa. Kohtaaminen paikallisen kissan kanssa päätyi melkein ikävästi, sillä kotitaloaan vartioinut kolli ajoi hyvää tahtoneen Alvarin ja Omistajan käpälämäkeen sellaisella tyylillä, että kaksikko sai ottaa tosissaan jalat alleen. Lähitalossa asuva Donna sen sijaan näytti vihreää valoa Alvarin Suomalais/Ranskalaiselle charmille. Kaverukset vaihtoivat kuulumisia myös parvekkeelta käsin.

Ja vaikka puistoilu ja uiminen eivät olleet sallittuja ei ollut mitenkään tavatonta nähdä lemmikkejä illallistamassa isäntäväkensä kanssa ruokapöydän alla. Eikä mukana olo jäänyt pelkäksi pöydän alla istuskeluksi - pieneltä lautaselta tarjoiltu pasta-annos vei kielen varmasti mennessään.

Ja minne ikinä Alvar on mennytkään on vastaanotto ollut erittäin ystävällistä.


Kuva. Aamuväsymystä.

Kuulumisia

Päivät Toscanan lämmössä ovat kuluneet vallan mainiosti. Peuraa ja rusakkoa vilahtelee tämän tästä pitkin peltoja kuin tilauksesta. Tosin viime kerran innostuminen ja juoksentelu päättömästi toi täydellisen kiellon moiselle toiminnalle. Ruokapuolessakaan ei ole ollut valittamista - mozzarellaa ja parmankinkkua on ollut tarjolla joka päivä.

Toisaalta alvariinsa juokseminen ja talon 24/7 vartiointi ovat verottaneet voimia. Ja niinhän se on - lomalla kuuluu välillä ottaa myös rennosti vaikkapa päiväunien merkeissä.

Kaksi häntää heinikossa

Varhaiselta aamulenkiltä palasi takaisin hengästynyt, mutta ikionnellinen Alvar. Avainsanoja olivat; kello viisi aamulla, kaksi korvaa ja häntää heinikossa, takaa-ajo sekä ammattimainen harhautus.

Ylhäällä mutkikkaan metsätien takana pienen vuoren tasanteella korkea heinikko ja pensaat peittivät hyvin näkyvyyden. Yökaste oli raikastanut ilman ja maaston tehokkaasti. Tarkalla ja erehtymättömällä hajuaistilla varustettu Alvar viis veisasi näköesteistä kun taas muut yrittivät tiirailla pitkin matkaa ympärillä olevia näkymiä. Sillä sekunnilla heinikosta näkyi kaksi korvaa. Seuraavalla sekunnilla edellä juoksi vikkeläkinttuinen peura, perässään lihaksikas Alvar. Estelyt jäivät yritykseksi kun jo heinikossa vilkkui peräkanaa kaksi valkeaa häntää.

Ensimmäistä kertaa eläessään moiseen ihmetykseen törmännyt kaupunkilaiskoira näytti olevan helppo pala koneneelle metsäneläimelle. Yksi ammattimainen harhautus ja häirikkö oli pyritsetty kannoilta. Tällä kertaa saatiin huokaista helpotuksesta. Mikä parasta - takaisin talolle palasi yhtä monta ikionnellista ulkoilijaa kuin lähtiessä.


Kuvat. Aamulenkillä kukonlaulun aikaan.

Tervetuloa Toscanaan

Vanhan talon viileä kivilattia oli kutsuva kun ulkona kuumotti 35 asteen helle. Tällä kertaa kaukaiseen vieraaseen oli varauduttu Italialaisella härännahkaisella puruluulla - tervetuloa Toscanaan. Kyllä nyt kelpaa pötkötellä keskipäivän kuumuutta paossa pensasaitojen varjossa nahkaluuta mutustellen.

Nopea katsaus lähialueeseen paljasti, että viereisen talon pihassa uhitteli kaksi isokokoista koiraa, joista oli järkevintä pysytellä riittävän kaukana. Kaiken onneksi jykevät aidat pitävät reviirinvartijat visusti omalla tontillaan.

Varhaiset aamulenkit yökasteen virkistämässä oliivipuu -jyrkänteillä ja läheisessä metsässä ovat mahtava avaus päivään. Palataan niihin vielä myöhemmin...


Kuva. Kuuman auringon alla.

Tyylitietoiset koirakansalaiset

Vanhan rakennuksen isoista ikkunoista tulvi sisään erikoisia ääniä ja hajuja, joista tiesi hyvin olevansa visiitillä Venetsiassa. Huoneen uuden karhea kokolattiamatto oli mitä oivallisin paikka venytellä matkan kangistamia jäseniä ja varistella viimeisiä talviturkin rippeitä.

Iltakävelyä Venetsian kapeilla kaduilla ei kannata jättää väliin. Juomia ei tarvitse välttämättä kantaa mukana, sillä kadunvarsilla olevista kahviloista ja pienistä elintarvikeliikkeistä voi tehdä ostoksia. Ohi kiitävät veneet, vanhat erinäiset portaat, lämmin merituuli ja näyteikkunoiden kirkkaat valot johdattelivat matkalaisia ristiin rastiin yli siltojen ja Piazza San Marcon väenpaljouden. Rialton sillan kupeeseen oli mukava pysähtyä hetkeksi seuraamaan kaupungin iltaelämää. Merkille oli pantavaa, että paikalliset koirakansalaiset olivat lähteneet liikenteeseen viimeisen päälle laitettuna - turkit, otsatukat ja tassukarvat huolellisesti kammattuina.

Matkaa kertyi, jos ei kilometreissä niin ainakin ajallisesti melkoisesti. Parin tunnin lenkin jälkeen tassu painoi jo siinä määrin, että oli aika palata keräämään voimia seuraavaan päivään.

Kuva. Kiireetön lepohetki yöllisellä Venetsian kadulla. Kylkeen törmänneellä torakalla oli kiirettä.

Venetsian bambino

Vesibussilinja numero kaksi parkkeerasi laituriin kreivin aikaan, sillä kuuma iltapäivän aurinko porotti armottomasti Venetsian pilvettömän taivaan yllä. Kiireisimmät turistit ja muutama paikallinen rynnivät vesibussin kyytiin sellaisella vauhdilla, että fiksuimmat odottavat visusti vuoroaan tassujen ehjänä säilymisen nimissä. Itse asiassa kulkupelissä oli viime vuoteen nähden enemmän tilaa, joka mahdollisti rynnimisestä huolimatta loistavat paikat Alvarille sekä laukuille.

Vesibussin puskiessa ruuhkaisessa kanavassa eteenpäin - pyyhki viileästi puhaltava merituuli hien otsilta. Tyytyväinen Alvar heittäytyi vuoroin selälleen - vuoroin kyljelleen, joka sai paikalliset huokailemaan "Bambinoa" kuorossa. Eikä ihme. Vain Ranskanbulldoggi osaa rentoutua ja järjestää näytöksen muuten melko tylsälle venematkalle. Huokailujen lisäksi eräs matkustajista rohkeni tiedustelemaan, onko Ranskanbulldoggi "kiltti" koirarotu. Lattialla pötköttelevää Alvaria katsoessa vastaus oli kyllä.

Alppien lumoa

Satojen kilometrien pituinen Autobhanin tasainen humina vaihtui jyrkkiin ylämäkiin ja kaarteleviin alamäkiin -alppiteitä kurvaillessa. Auton viileän kuiva ilmastointi suljettiin ja tilalle tulvi kattoluukusta raikasta aitoa happea. Upeat maisemat, raikas ilma ja lintujen iloinen laulu herättivät Alvarin sikeästä autobhan -unesta seuraamaan matkan kulkua.

Salzburgissa Maria Almin pienessä noin 2000 asukkaan Itävaltalaiskaupungissa porotti aurinko täydeltä terältä. Moiset shortsikelit pakottivat ensin pohtimaan ja myöhemmin perumaan Alvarin visiitin hiistohissillä ylös vuorelle, vaikka huipulla paikallinen terrieri tiiraili pilvenhattaroiden lipumista sinisellä taivaalla. Menetys korvattiin kävelemällä samaista reittiä ylös jalkapelein - kunnes... Ison upean vuoren laitamaa sivuavan niityn laidalta kuului armoton huuto. Niin kova, että Omistaja joka tuli edellä meneviä kiipeiliöitä pitkän matkaa perässä kuuli huudon paikallisen kirkon pihalle. Varmuuden vuoksi reittiä muutettiin toisaalle.



Itävalta on yhä Alvarin ehdoton numero yksi. Raikas viileä ilma, luonto ja näkymät tekevät paikasta ainutlaatuisen suosikin. Mitä korkeammalle vuoristossa pysähdyimme katselemaan maisemia, sitä innostuneemmalle nuorimies vaikutti. Jyrkät vuorenseinämät ja alas viettävät jyrkänteet eivät Alvaria huimanneet. Päin vastoin.

Puuskutusta ja tuhinaa

Würzburgin kaupungin vanhojen talojen kulmalta kuului innokasta puuskutusta ja tuhinaa, joka oli selvästikin osoitettu Alvarille. Katua pitkin lähestyi juoksujalkaa puolivuotias Ranskanbulldoggi -poika, joka tervehti kaukaista sukulaistaan heittäytymällä ensin useita kertoja selälleen ja tämän jälkeen jakelemalla märkiä ranskanlaistyyppisiä poskisuudelmia. Alvarin puolelta vastaanotto oli lämmin, mutta ei ehkä kuitenkaan yhtä iloisen heittäytyvä. Iloiselle Würzburgin pojalle oli sanottava kuitenkin nopeasti "Auf Wiedersehen".


Kuva. Nopea poseeraus Würzburgin vanhalla sillalla.

Täältä tullaan Eurooppa

Alvarin Samsonite laukkuun pakattiin kaksi pyyhettä, kosteuspyyhkeitä silmäryppyjen puhdistamiseen, lääkkeitä, harja, Firenzen pallo, nahkaluita ja ruokaa.

Finnlinesin laivan koirakäymälä kannella seitsemän saa tällä kertaa vähemmän pisteitä kuin seitsemän. "Hiekkalaatikoita" oli laivalla vain toisella puolella kantta, hiekka oli pyöreitä liukkaita kivenmurikoita, sekä laivan Internet -sivuilla mainostettu tuikitarpeellinen oksa oli jäänyt metsään.

Koirakäymälämiinuksen lisäksi Omistaja jakeli sormenheristyksiä perheelle, joka matkusti eroahdistuksesta kärsivän koiran kanssa. Aamuherätys koiranräksytykseen ei ole miellyttävämpiä kokemuksia, eikä illan lukuhetki yhtäjaksoisen haukunnan soidessa taustalla ollut järin mukavaa. Saman käytävän hyteissä asuvat saivat toki kaikki nauttia ilta- ja aamuauringon lisäksi samasta elämöinnistä.

Kaikesta huolimatta Alvarin laivamatka sujui varsin mukavasti merituulta haistellen ja ohi lipuvia rahtialuksia tarkkaillen. Herkulliset juusto- ja makkaratuliaiset illalliselta olivat tällä kertaa laivamatkan kohokohtia.