Tavallista

Alvarin viikko on pyörähtänyt käyntiin ihan tavallisissa merkeissä. Pulun koti on yhä ykkönen - kujan suulle hiippailee hipi hiljaa tuhiseva Alvar. Jos pulu ei ole kotosalla osaa älykäs nuorimies tiirailla katonharjalle, josko naapuri istuskelisi paistattelemassa päivää taivaan sinessä.

Kuten useilla ihmisillä myös Alvarilla kesäkuun lopun valoisat yöt ovat sotkeneet unirytmin. Kello kolmen aikaan yöllä kuuluu rapinaa sieltä täältä eikä pöllön sekä kurpitsan kanniskelu lopu kuin vasta kukon laulun aikaan. Omistaja ei ole moisesta toiminnasta järin tyytyväinen.

Irtokarvahepuli

Talviturkki on vaihtunut uuteen vaaleampisävyiseen kesäturkkiin. Irtokarvaa on piisannut paljon ja sitä on levinnyt kaikkialle. Muun muassa autopesun työntekijä kertoi, että takaosan verhoilua oli työstetty karvoista pitkän tovin. Niin tai näin, Alvarin hepulit ovat ainakin lisääntyneet uuden upean kesäturkin myötä.


Kuva. Hepulin hetki sitten saanut Ranskanbulldoggi näyttää tältä! (punertava turkki kaulan alueella on muisto uintiretkestä punainen kaulapanta yllä)

Koirapuistovierailu 8

Melko raskaasti liikennöidyn Sörnäisten Rantatien varrella sijaitsee Väinö Vähäkallion puiston koira-aitaukset isoille ja pienille koirille. Liikenteen melu ja sen mukanaan tuomat saasteet melkein unohtuvat vertaansa vailla olevien maisemien viedessä huomion toisaalle. Autojonojen humina, huoltoasemien valot ja Merihaan jykevät talot luovat suurkaupungin tunnelmaa.

Nurmikenttä, istutetut puut ja jättimäiset puunrungot tekevät muuten karusta puistosta viihtyisämmän. Raikas merituuli puhaltaa suojattoman alueen yli juuri sopivasti. Alue on siisti, lapiot sekä aidat ovat ehjiä ja omistajien lekotteluun on tarjolla puistonpenkkejä.

Puistossa ulkoilee kohtuullisen paljon koiria, joten leikkikavereista ei ole yleensä pulaa. Omat aitaukset isoille ja pienille koirille ovat piste iin päälle.

Raskaan työn raataja

Tässä sitä ollaan tyytyväisenä, tarkkana ja työhön uppoutuneena. Onneksi ruokapuoli oli hoidettu mallikkaasti työnantajan puolesta, sillä raskas työ vaatii proteiinia, hiilihydraatteja, sopivasti rasvaa sekä raikasta vettä. Seuraavana aamuna uni maitti niin, että nuorimies oli käytävä herättelemässä seuraavaan työpäivään.

Se on perjantai!

Ne ovat jälleen täällä - helle, furunkkelit ja tietysti perjantai.

Keskimmäiseen haittaan on auttanut kouluttajan suorittama aktiivinen varvashuuhtelu ja huolellinen kuivaus. Kaksi muuta ovat pelkkää plussaa, sillä viikonlopun vietto sujuu ihan mukavasti meressä polskutellen ja uuden tuulettimen viileästä puhurista nauttien.

Omistaja tosin vinkkasi, että viikonloppuna on myös tiedossa töitä hevosvoimien muristessa alla. Palataan siihen vielä myöhemmin... Sen verran jo kuitenkin, että hevosvoimat ja pizza kulkevat käsi kädessä!

Pelottavaa touhua

Järjestyslain mukaan sen neljännen luvun ja 14 § kerrotaan seuraavaa:
Koirakuri
Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden säilymiseksi koiran omistajan tai haltijan on:
1) pidettävä koira taajamassa kytkettynä;

Keskustassa vapaana ollut koira hyökkäsi suoraa päätä kytkettynä olleen Alvarin kimppuun. Rytäkässä kouluttaja satutti kätensä, omistaja jähmettyi toimintakyvyttömäksi ja pelko kasvoi entisestään vapaana juoksenteleviin agressiivisiin koiriin.

Ja niitä riittää. Törmäsin yhden päivän sisällä neljään henkilöön, jotka ulkoiluttivat koiriansa vapaana. Yhdellä alueista sijaitsee suosittu lasten leikkialue jossa kulku on yleistä sekä ihmisten, että koirien osalta. Edes vilkasliikenteiset tiet eivät hillitse holtitonta vapaana kirmailua. Meno Helsingin keskustassa muistuttaa villiä länttä, vaikka laki määrää aivan jotain muuta. Pelottavaa touhua!

Arkista viilentelyä

Alvarin viikko on sujunut arkisissa eli ihan tavallisissa merkeissä - pötköttelyä, ulkoilua, uintia, herkuttelua, jalkakylpyjä ja pulun kotiovella piipahtamisia. Ei siis mitään uutta kerrottavaa. Tai ehkä sen verran, että KUUMUUTTA vastaan alettiin taistella teknologian suomin keinoin. Kouluttaja kävi hankkimassa Alvarille oman Dyson tuulettimen. Nyt kyllä kelpaa.

Makuhermoja hivelevä viikko

Omistaja odottelee soittoa eläinlääkäriasemalta - varauksessa on kaksi pussia kuivaraksuja. Alvarin mielestä asian kanssa ei ole kiirettä.

Syy on helppo arvata, sillä tarjolla on ollut viime päivinä erityisen herkullisia (koti)ruokia ja vähemmän raksuja. Esimerkiksi makuhermoja hivellyt torstain illallinen siivittää upeasti kohti viikonlopun seikkailuja. 400g naudan paistisuikaletta sopiviksi suupaloiksi viipaloituna sekä aitoa Italialaista mozzarellaa. Mitäköhän ruokaa huomenna on tarjolla?

Edit: eläinlääkäriasemalta tuli aamulla tekstiviesti. Ruoat ovat noudettavissa!

Tärkeä hankinta

Kouluttaja selittää, kuvailee ja pohtii ääneen tärkeää asiaa. Alvar kuuntelee tarkkaavaisesti. Omistaja toimi paparazzina. Kuva on salaa otettu ja tällä kertaa ilman tähtäystä. Niin ja se kouluttajan tärkeä asia koski uuden pölyimurin hankintaa. Sehän kiinnosti Alvaria, sillä imurointi on kotitöiden ehdoton hitti.

Pulu, pulu, pulu

Omistaja ja Kouluttaja ovat täysin tietämättömiä kaikista upeista koloista, nurkista ja kujista, joita on useita arkisen kurkureitin varrella. Viime viikolla Alvar löysi kotipihan talojen välistä hämärän tunnelimaisen kujan, jossa asuu pulu. Löytö oli sen verran mielenkiintoinen, että tunneli on käytävä tarkistamassa vähintään kerran päivässä ihan vain ohikulkeissa. Ja joka ainoa kerta pulu on ollut kotona.

Kun Alvar poistuu hämärän kujan suulta, tepastelee pulu tunnelin suulle, lehahtaa lentoon ja istahtaa läheiselle katonräystäälle. Sieltä se katselee tuttavallisesti sen kotirauhaa häiritsevää Alvaria.


Kuva. Pulu on taas kotona.


Kuva. Omistajan käskyä on toteltava ja city pululle on annettava kotirauha.

Kuumuutta ja kadonneen vesipullon muistelua

Aurinko paistaa otsaan, selkään, asfalttiin ja auton takaikkunaan. Hikeä pukkaa ja häikäisee - läähätyksestä nyt puhumattakaan. Ei ulkoiluja enää ilman nurmikkopötköttelyä, varjoisia kadunpuolia, katumakoilua ja vesipulloa. Tämän tästä aina mahdollisuuksien mukaan on käytävä pulikoimassa rantavedessä.

Hieno Kaivopuiston erikoisnäyttelystä lahjaksi saatu Ranskisyhdistyksen leimalla varustettu pullo jäi viime kesänä Tervasaaren koirapuistoon hetkeksi, jolla välin joku vesipulloa kipeästi tarvitseva oli ottanut sen mukaansa. Kantakoon nyt mukanaan hyvillä mielin raikasta vettä koiralleen ja muistoa Alvarin ensimmäisestä oikeasta koiranäyttelystä vuodelta 2008.


Kuva. Aurinkoa joka suunnasta.