Kuvareportaasi aamulenkiltä

Kuva 1. Ja sitten mennään. Sunnuntainen aamulenkki jäällä on luksusta kaupunkilaiskoiralle. Vain moottorikelkalla tasoitetut polut puuttuvat.


Kuva 2. Leijonanloikka ja sukellus epäilyttävään myyränkoloon.


Kuva 3. Nyt tarkkana. Lumipallokoppi.


Kuva4. Huh huh. Umpihankikävely aamutuimaan ottaa voimille.


Kuva 5. Ja lopuksi vielä "dobermann" -poseeraus.

Äijähommissa

Katsokaas jälleen tätä - viikonloppu aidoissa äijähommissa. Tähän dieselin pörinään ja hevosvoimiin voisi jo suorastaan tottua. Sorttiasemalla auton vartiointi ja tapahtumien tarkkailu sujuivat tietysti paremmin kuin Omistajalta ja Kouluttajalta, jotka pystyivät keskittymään ainoastaan lastin purkamiseen. Niin ihmismäistä.

Raskaan urakan jälkeen tarjoillut lihapullat maistuivat taivaallisilta.

Talviset reisilihakset

Alvar ja Kouluttaja poikkesivat ruokaostoksille tutulle eläinlääkäriasemalle. Kuten aina ennenkin - ovesta pörhälsi sisään innokas nuorimies joka selvästi tiesi, että käynnin agendalla ei ollut tällä kertaa ainakaan korvatarkastusta. Lääkäriaseman digitaalivaaka näytti 15,4 kiloa eli 100 grammaa vähemmän kuin viime kerralla. Tämän kuullessaan Omistaja myhäili tyytyväisenä - pakkaskeli ja sitä myöden vähäisemmälle jäänyt liikunta ei ole verottanut Alvarin muhkeita reisilihaksia. Pssst... kuntoilla ja riekkua voi sisälläkin!

Valtakunnan fiilistelijä

Tämä se vasta on elämää. Näppärä ja juuri Ranskanbulldogin mittoihin suunniteltu matala muuri Säätytalon laidalla. Oivallinen ja sopivan kuninkaallinen paikka seisahtua katselemaan valtakunnan tapahtumia. Muurilta on esteettömät näkymät Kirkkokadulle ja Ritarikadun vilkkaalle kävelykadulle. Kaiken kukkuraksi olemukseni muistuttaa erehdyttävästi kuvanveistäjän ikuistamaa patsasta 1800-luvun loppupuolelta.

Kuva on viime kesäkuulta. Juuri parhainpaan ajankohtaan - puhtailla kaduilla sievissä kesämekoissa ja paitapuseroissaan kuljeksivia vapaalla olevia hyväntuulisia ihmisiä sekä tietysti kaikenkarvaisia meikäläisiä. Onneksi kotikulmilla tiedetään "kuka on kuka", vaikka poikkeuksiakin kyllä löytyy. Rähinätilanteisiin auttaa parhaiten viileän arvovaltainen ohimarssi. Tämän kohdatessaan tietävät kulmille osuneet pullistelijat pitää sopivan matalaa ja alueelle arvoistaan profiilia. Mutta viis tuosta. Tarkkakatseiset kanssaveljet ja sisaret - poiketkaa muurille fiilistelemään!

PS. Nythän täällä on kaikki lumen peitossa ja varpaat jäätyvät. Ei näy kivimuureja, ei penkkejä. Kevättä ja kesää odotellessa...

Haalaripukuisten oudot puuhat

Aamutuimaan jäälle oli ilmestynyt sinne tänne paikallaan pysytteleviä ihmisiä. Moista kansanvaellusta hämmästellyt Alvar kävi tarkastelemassa hieman lähempää haalaripukuisten outoja puuhia. Istuskelun lisäksi ihmiset tuijottivat jäähän porattuun pieneen reikään. Kylmyys ei kyseistä porukkaa näyttänyt haittaavan, kun taas uteliaan nuoren miehen anturoissa pakkanen pisteli ikävästi. Alvar poistui ihmetellen paikalta - istuskelijat jäivät paikoilleen jäälle. Upea kevättalven aurinko piristi valollaan yhtä lailla kaikkien ulkoilijoiden aamupuuhia.

Sekatyömies -keikkailua

Viime viikonlopun rentoilusta ja nautiskelusta ei ollut tietoakaan, kun viikko jatkui suoraan töiden merkeissä. Villajumpperi päälle ja menoksi - Kouluttajan laatima aikataulu vaati työporukalta tiukkaa työmoraalia ja asennetta. Myös Alvarilta, joka toisinaan käyttää suurimman osan ajasta haaveiluun ja kyttäämiseen.



Nuorelle miehelle valikoituneet työtehtävät kuten apukuskina olo, purkutyömaan vartiointi ja positiivisen ilmapiirin luominen osuivat nappiin. Ja mikä parasta. Sorttiasemalla jäi hyvin aikaa myös kyttäämiselle. Sekatyömies Alvarin duunit sujuivat kympin arvosanalla.

Kuva. Tarkka apukuski työssään.

Design herkuttelua

Alvarin herkkukaappikonsepti on jalostunut aikojen kuluessa. Kaappi on pysynyt, mutta tyyli on muuttunut. Vuoden 2010 lopussa herkuttelu siirtyi uudelle tasolle Italialaisen designin myötä - kaapista ulos suoraan paraatipaikalle.

Nuoren miehen tyyli ei ole muuttunut. Jokaisen aterian jälkeen narahtaa design -lasipurkin ilmatiivis kansi. Ja Omistajalle tarjoillaan silmänruokaa.

Hyvästi pimeys

Kuva. Täydellistä auringonpalvontaa.

Usean kuukauden pimeä kausi on vaatinut veronsa - luonnonvalon sekä lämmön puutteessa on pitänyt turvautua tulikuumaan lämpöpatteriin, mutta upea valo on jäänyt uupumaan. Kaiken kukkuraksi moisessa lämmittelyssä on omat riskinsä muun muassa palovammat korvan juuressa ja tätä myötä Omistajan motkotus.

Talven taittumisen voi todeta ainakin yhdellä tapaa. Aurinko on palannut lämmittämään ja antamaan valoa niistä pitävälle Alvarille. Muutaman tunnin palvonnasta lienee jo terveydelle positiivisia vaikutuksia.


Kuva. Uneen vaipunut auringonpalvoja.

Tervetuloa viikonloppu

Onnenpäivä - se on perjantai. Taas saa passuuttaa Kouluttajaa ja Omistajaa normaaliin viikonlopun tapaan. Alkajaisiksi reipas Omistaja tarjoili voissa paistettua kanan sisäfilettä ja Englantilaista savujuustoa. Tämän jälkeen väsymätön Kouluttaja toimi patjana ja rapsuttelijana reporankana pötköttelevälle raskaan viikon uuvuttamalle nuorelle miehelle. Lopuksi virikkeitä tehtaileva Omistaja pohdiskeli Alvarin kanssa uunin sisällön salaisuuksia. Tervetuloa viikonloppu!

Pernaa ja mahaa lautasella

Siitä on jo vierähtänyt aikaa - ainakin puolitoista vuotta, kun Omistaja on tutkaillut kaupan pakastekaappia eläinruokaosastolla. Pakasteessa on tarjolla täyttä lihaa koirakaverille tarjoiltavaksi. Moiset vaihtoehdot karsittiin ruokavaliosta kun aloimme epäillä, että Alvarille ei sovellu kypsentämätön liha. Olettamus ei perustunut tuolloin lääketieteellisiin faktoihin tai tutkimustuloksiin - näytti vain siltä, että tartar -pihvit olivat liikaa Ranskalaiselle ruoansulatukselle. Kasvavan nuorukaisen ykkösherkku - pakastettu vatsalaukku vaihdettiin kypsenettyyn poronlihaan.

Joka tapauksessa - Omistajan käsi hapuili pakastekaapin uumenia sellaisella antaumuksella, että käteen sattui 350g paketti lihaseosta. Aineosina oli kypsennettyä naudanlihaa ja pisteenä i:n päällä naudan mahaa ja pernaa. Pakastettu lihaseos päätyi ostoskoriin.

Ja myöhemmin... Eteisen villamatolle.