Alvar on vasta neljä ja toivottavasti yhteistä elämää on vielä useita vuosia edessä. Muistoja kertyy vähintäänkin omaelämänkerran, kenties muutaman opaskirjan verran. Aina ensilumen sataessa maahan, Omistaja muistelee Alvarin inhoa ulkoilua kohtaan. Tuolloin koti oli paras ja turvallisin paikka maailmassa - erityisesti kylpyhuone. Pohjoisrannan liikenneruuhka taas tuo mieleen Omistajan ensimmäisen oman koiran matkan kotiin 90-luvulla. Tuolloin tuntui kuin autojen renkaat olisi liimattu kiinni asfalttiin.
Koiranomistajana yksi parhaista asioista on kun kotiin tultaessa päivän aikana kertyneet kaikenlaiset tapahtumat siirtyvät täydellisesti taka-alalle kun vastaanottamassa on iloinen Alvar. Vastaavaa kohtaamista ei voi ikinä saavuttaa ihmisen kanssa.
Kuva. Yhteisen elämän alkutaipaleilla 2007. Alvar kuuntelee tarkkaavaisesti, mitä sanottavaa Omistajlla on.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti