Alvar ulkoilee nykyisin pääsääntöisesti pienille koirille tarkoitetuissa puistoissa - myös kotikulmilla. Muutos ja tottuminen pikkuruiseen koira-aitaukseen on ollut melkoinen. Ihan aluksi Alvar jäi hölmistyneenä seisoskelemaan portin tuntumaan kuin vihjaten, että hajamielinen Omistaja on erehtynyt paikasta. Mutta ei. Portin salvan kolkuttelu etutassulla, haikeat silmäykset isojen koirien koira-aitaukseen ja jutustelu toisella puolella olevien kavereiden kanssa eivät ole tuottaneet tulosta. Omistaja ei ole heltynyt. Onneksi pientenkin koirien aitaukseen eksyy silloin tällöin kavereita. Toisinaan puistoon pyrkii koirapuiston sääntöjen vastaisesti aivan liian isoja koiria. Niin tai näin - Jos paikalle ei osu kavereita, on Omistajan tehtävänä viihdyttää yksinäistä ulkoilijaa.
Kuva. Koiravanki Tervasaaren pienten koirien aitauksessa.
2 kommenttia:
Minkätakia vaihdoitte pienten puolelle?
Kesäkuun 2010 taistelukoira -hyökkäys episodi vähensi huomattavasti jo meidän käyntiä isojen koirien aitauksessa. Nykyään poikkean siellä vain erikoistapauksissa esimerkiksi jos tunnen koirat sekä omistajat. Turvallisuussyistä siis lähinnä. Ei tarvitse itse pelätä joka päivä josko jotain tapahtuu.
Lähetä kommentti