Kuten Omistaja ja Kouluttaja enteilivät lampea kiertävällä tiellä odotti todellinen yllätys - siitä kieli kellojen voimistuivat äänet mitä pidemmälle matka jatkui. Ja eikä aikaakaan kun karvakorvaisia lehmiä makoili rinteillä ja tien varressa. Lehmät kiinnostivat Alvaria, mutta vielä enemmän lehmiä kiinnosti Alvar.
Kuva. Tietä pitkin lähestyi isokokoinen lehmä. Omistaja oli varma, että se empisi Alvarin kohtaamista, mutta ei...
Kuva. Turpa ja kirsu kohtaavat. Yksi iso nuuhkaisu sai muuten rohkean Alvarin täydelliseen paniikkiin. Lehmät taas eivät olleet moksiskaan vaan lähtivät seuraamaan karkuun pinkovaa kaupunkilaista. Pelko ei hellittänyt ihan hevillä, sillä reitillä riitti kauhisteltavaa tungokseen saakka. Omistaja ja Kouluttaja epäilevät, että Alvarin uniin ilmestyy lehmänturpa jos toinenkin.
4 kommenttia:
Hei!
Onpa ollut mukava seurata Alvarin lomanviettoa! Käysirata oli varmasti jännittävä, mutta
tämä viimeinen lehmäkohtaaminen mahtoi jäädä Alvarin mieleen pikäksi aikaa. Olipa huimaa, kun rohkea bulldoggi pelästyy. Toivottavasti vilpoisassa vuoristoilmassa on kuitenkin mukava taapertaa, kunhan pelottavia otuksia ei tule liiaksi vastaan!
Fian 'lomaa' on vietetty koirarannan ja kylmien suihkujen merkeissä. Pelottavat kohtaamiset = 0.
Mukavaa kotimatkaa!
Ann Helen & Fia
Hei, kiva kuulla. Itävallan ja Sveitsin ilmasto sekä ulkoilumaastot ovat olleet Alvarin mieleen. Matkustaminen köysiradalla oli selvästi jännittävää, mutta tosiaan vieläkin jännittävämpää oli kohdata vapaana käyskenteleviä lehmiä nenätysten. Aiemmin Alvar on voinut nähdä lehmiä vain aidan takaa. En olisi iki maailmassa uskonut, että rohkea Ranskanbulldoggi saa kauhukohtauksen kohdatessaan leppoisia lehmiä, jotka eivät olleet mitenkään hyökkääviä tms. Taisi niiden koko pelottaa!
Kiitos ja hyvää kesän jatkoa. Toivottavasti lämpimät ja aurinkoiset säät jatkuvat vielä pitkään.
Löysin aivan sattumalta tarinanne Alvarista ja matkustelusta täällä keski-euroopassa ja naureskelin itsekseni aamiaispöydässä Alvarin lehmä-tapaamista. En tunne tätä koirarotua kovin hyvin, olen ollut huskyen omistaja Lapissa, nyt kuulun Friedhelm-kissan henkilökuntaan.Hän ei valitettavasti pääse koskaan mukanamme Suomeen. Kissa on paikkaeläin.Sänkypaikkaeläin.Mutta Alvarin tarinoita seuraan tulevaisuudessakin. Tosi hauskaa luettavaa. Iloa tuleviin seikkailuihin!
Kiva kuulla. Ne Ranskanbulldogit jotka itse tunnen ovat pelottomia, uteliaita ja fiksuja tyyppejä. Ja jos ovat tunteneet toisensa pitkään - laumasieluisia. Uhittelijat ajetaan pois nopeasti yhteisvoimin.
Alvar ei ole koskaan pelännyt mitään - paitsi nyt Alppien lehmiä.
En osaa sanoa, pitäisikö kissa Milanon kaupunkielämästä tai välimeren aalloista...
Lähetä kommentti