Perusmeininkiä

Stadilaiskoira Alvarin lauantai käynnistyi perusmeiningillä - kävelyllä Stockmannille ostoksille. Kymmenen asteen pakkasessa matka lähti joutuisasti liikkeelle.

Senaatintori on paikka, jossa saattaa törmätä vaikka mihin mielenkiintoiseen. Niin tälläkin kertaa. Torille oli ilmestynyt iso kuorma-auto, jonka vierustalla seisoskeli neljä hevosta. Joutuisasta matkanteosta ei ollut enää tietoakaan, kun Alvar istahti torille tarkkailemaan vierailijoiden touhuja. Ei sentään ihan perusmeininkiä. Moisiin otuksiin ei törmätä täälläkään ihan joka lauantai.


Kännyräpsy. Alvar ja hevoset Senaatintorilla 27.11.2010.

Pakkasta ja navakkaa tuulta

Omistaja kaivoi tänä talvena ensimmäistä kertaa Alvarin villaneuleen esille. Neule puettiin päälle pitkin hampain, mutta selvästi jo tarpeeseen. Pakkasta -4°C, tuulta koillisesta 8m/s, lumisadetta. Tervasaarenkannaksella mereltä armottomasti puhaltava tuuli oli navakkaa ja pakkasta tuntui olevan huomattavasti enemmän kuin miinus neljä astetta. Liikennevaloissa - Kouluttaja nosti värjöttelevän Alvarin syliin pehmeän untuvatakin suojaan. Jumpperi on jo tullut jäädäkseen.

Lentävä Ranskalainen

Kuvassa on lentävä Ranskalainen upeissa talvimaisemissa Sipoossa.

Talvi on täällä

Ohut lumihuntu oli peittänyt kadut ja puiston yön aikana. Talviolosuhteista riehaantunut Alvar riemastui ilmiöstä siinä määrin, että aamulenkki oli edennyt juosten ja pomppien. Aamupalaksi oli maistunut ensilumesta pyöritelty lumipallo. Talvi on tullut Helsinkiin.

Kurpitsakävely

Uloslähteminen on sujunut pitkään saman rutiinin ja kaavan mukaisesti. Alvar istuskelee eteisessä ja sitten vain lähdetään. Toisinaan mukaan napataan karahka ovenpielen varastosta.

Keskiviikon kunniaksi - Alvar päätti poiketa rutiineista ja otti mukaansa kurpitsan. Kyllä vain. Oranssin Yhdysvaltojen kurpitsan, jota myös unileluksi kutsutaan. Jäämme nyt odottamaan mielenkiinnolla, muodostuuko kurpitsakävelystä rutiini. Moinen ulkoilu herätti ainakin huomiota ohikulkijoissa.

Jaskan grillillä

Näin loppuvuodesta kotikulmien kadut on jo käppäilty ristiin rastiin - oli aika laajentaa hieman reviiriä. Alvarille toki käy alue kuin alue, kunhan se sijaitsee mahdollisimman kaukana kotiportilta. Joka tapauksessa, kolmikko lähti matkaan ilta kymmenen pintaan. Reitti kulki Kaisanimenrannan kautta Linnunlauluun ja Töölönlahtea pitkin Finlandiatalolle, josta matka jatkui Mannerheimintien poikki suoraan Etu-Töölön rauhallisille kaduille.

Paljon myöhemmin - herkullinen tuoksu johdatteli nälkäiset miehet ja Omistajan suoraan Jaskan grillille, jonne ei ollut vielä muodostunut jonoa. Kaikilla mausteilla tilattuun "Salarakkaan" odotteluun ei kulunut näin pitkää tovia. Herkullisen iltapalan jälkeen Alvar poikkesi vielä Nervanderin puistikon koirapuistoon, jonka jälkeen kolmikko palasi keskustan kautta omille kotikulmilleen.

Etu-Töölön herkuttelureissu uusitaan mitä pikimmiten - sen verran onnistunut oli marraskuinen reviirinlaajennus.

Firenzen pallo

Tässä se on - Alvarin suosikki-inho-pallo. Nyppyläpintainen, kirkkaanvihreä, juuri sopivan kovaäänisesti tööttäävä ja ketterästi pyörivä pallo saa nuoren miehen pauloihinsa. Kun leikki alkaa on riehakas meno taattua pitkäksi aikaa. Toisaalta moinen kapistus kelpaa vain leuka ja tassu -pallotteluun. Suussaan Alvar ei palloa kanna. Kaikesta huolimatta. Italian ostos ei ole menettänyt hohtoaan kuukausien saatossa.


Kuva. Suosikkipallo on Firenzestä.

Aitiopaikalla

Kantakaupungin kupeessa Hakaniemenrannassa tummanvihreän rauta-aidan takana sijaitsee lasten iso leikkikenttä. Päivisin aitauksessa riittää kuhinaa, mutta iltamyöhäisellä tenavat ovat siirtyneet ulkoleikeistä sisätiloihin. Tämän tietää myös Alvar, joka saapuu aina yhtä innokkaana rauta-aidan taakse seuraamaan leikkikentän ilta -tapahtumia. Harva tietää, että puiston hiljetessä leikeistä, tilalle pomppivat riehakkaat citykanit.

Rohkeat citykanit eivät Alvarista piittaa. Ne istuskelevat kosketusetäisyydellä kuin tietäen, että rauta-aita pitää uteliaat poissa alueelta. Uteliaalle Alvarille riittää pelkkä tarkkailu - sopivan korkuinen reunuskivetys luo oivallisen tuen aitiopaikalle. Omistaja ja Kouluttaja saavat maanitella ja houkutella nuorta miestä jatkamaan taas matkaa. Leikkikenttä citykaneineen on aina uudelleen koko matkan kohokohta.