Moni-ilmeinen tyyppi

Näiden vajaan kolmen vuoden aikana, Alvar on oppinut poseeraamaan kuvissa eikä ole mallina olosta moksiskaan. Ohessa oleva musta/valko kuva on otettu pitkän etäisyyden päästä siten, että Alvar ei huomannut olevansa objektiivin tähtäimessä. Silmä tarkkana ja huuli hieman vinossa - ranskanbulldoggi on moni-ilmeinen tyyppi.

Herkku per tassu

Ne ovat jälleen täällä - märkäpatit (furunkkelit), jotka kuuliaisesti tulevat ja menevät aina syyskuussa. Tällä kertaa vastaiskuun käytiin ärhäkästi. Vaikka patit pullistelivat ja punoittivat ikävästi varvasväleissä, auttoi huolellinen pesu, kuivaus, desifiointi ja lääkevoide pitämään ne aisoissa. Jo muutamassa päivässä ikävästi äitynyt patti kuivui hyvin kokoon. Kouluttajan ja Alvarin tassunhoito -rituaalit sujuivat kaiken lisäksi hyvässä yhteisymmärryksessä. Omistaja taas huolehti herkkukaapin riittävästä tarjonnasta - herkku per tassu oli kohtuullinen palkkio moisesta vaivasta. Toisinaan esille kaivettiin herkuista paras - Junior Tubos herkkupötkö.

Syyskuu lähenee loppuaan ja märkäpaiseet ovat kuivuneet lähes pois. Jos vanhat merkit pitävät paikkaansa, ensimmäisten pakkasten jälkeen vaara väistyy onneksi pysyvästi.

Syksyn merkkejä

Puista putoilevat keltaisen, oranssin ja punaisen sävyiset lehdet merkitsevät vain yhtä asiaa - syksy on jälleen saapunut Helsinkiin. Kuten perinteisiin on kuulunut, Omistaja ja innokas Alvar nappasivat kameran mukaan ja poikkesivat aurinkoiseen puistoon kuvaamaan vuotuisia syyskuvia.

Tänä vuonna Aurinkoinen syyssää lämmitti puistoilijoita mukavasti. Liisanpuistikko on nyt kauneimmillaan.

Kuva. Alvar Liisanpuistikossa.

Oikea perspektiivi

Sisäpihan parveke on yksi Alvarin suosikkipaikoista. Vakoilu, tarkkailu ja kyttääminen sujuvat mitä parhaiten juuri kyseisestä perspektiivistä. Mikään tai kukaan ei jää huomaamatta, kun Alvar on maisemissa.


Kuva. Kyttääminen vetää otsan rypyille.

Kaduntallaajat

Koiranulkoiluttajat ovat usein kotikulmiensa "silmät", sillä heihin saattaa törmätä mihin vuorokauden aikaan tahansa. Ulkoiluaikoja sanelevat arjen rutiinit, joiden osalta saattaa olla suuriakin vaihteluja. Ei ole mitenkään tavatonta, että kadulla voi nähdä tallaamassa nelijalkaisen jo viideltä aamulla tai myöhään yöllä.

Viikonloppu -iltaisin kadulla voi muiden koiranulkoiluttajien lisäksi törmätä - ravintoloista kotiutuviin ihmisiin, baarien edessä tupakoiviin porukoihin ja tieltä eksyneisiin, jotka kaipaavat ohjeita perille löytämiseksi. Koiran ja Omistajan tietämykseen kotikulmista luotetaan kuin nykyteknologian markkinoille suomiin navigaattoreihin. Ovatpa Alvar ja Omistaja antaneet joskus myös ravintolasuosituksia. Tällä viikolla tuttu parivaljakko näki miehen ongella, kolme lenkkeilijää, kaksi kävelijää, muutaman koiran ja parvekkeelta alas putoavan roskapussin. Niin ja saman matkan aikana Alvaria ehdittiin kehua myös komeaksi kaduntallaajaksi.

Syksy, metsä ja ulkoilu

Syksy, metsä ja ulkoilu kuuluvat yhteen kuin nappi silmään. Moni muukin näytti olleen samaan mieltä, sillä koirametsässä riitti ulkoilijoita melkein tungokseen asti - yhtä moneen ihmiseen koirineen ei olla törmätty koskaan aiemmin.

Alvar paineli koko metsälenkin turbo päällä niin, että kuran liukastamilla poluilla neliveto oli enemmän kuin tarpeen. Välillä vauhti äityi sen verran kovaksi, että Kouluttajan oli huhuiltava innokkaan metsänkävijän perään. Kaikki vastaantulijat oli käytävä tervehtimässä vauhdilla - muutamia jopa pariin otteeseen. Parin tunnin ulkoilu - osin aurinkoisessa säässä, kruunasi syksyisen sunnuntaipäivän.

Valoa pimeässä

Omistaja sai syntymäpäivälahjaksi näppärän pienen valovekottimen kiinnitettäväksi Alvarin kaulapantaan tai taluttimeen. Vilkkuva valo näkyy pimeässä hyvin.

Muutaman koekäytön jälkeen, metallinen vilkkuvalo kiinnitettiin uuteen kelataluttimeen, jossa se heiluu korkeammalla maanrajasta ja näkyy näin pidemmälle. Oiva kapistus syyspimeille.


Kuva. Vilkkuva valo näkyy hyvin pimeässä.

Päivämatkalla

Päivämatka Tampereelle lähti käyntiin synkässä, mutta yllättävän lämpimässä säässä. Ennen automatkaa tehtyyn aamu-ulkoiluun antoi vauhtia sakea tihkusade. Fiksun Kouluttajan mukaan pakkaama pyyhe ja sateensuojat tulivat tarpeeseen.

Tampereella Alvarin päivään kuuluivat ulkoilu, vartiointi, vaatehuoneen tutkiminen, matolla pötköttely ja pullalla sekä Marie -kekseillä herkuttelu. Käynti koirien ulkoilualueella oli myös uusi kokemus, sillä kyseessä ei ollut varsinainen koirapuisto, jossa juoksennellaan vapaana ja tavataan koiratuttuja leikkien merkeissä. Kaikesta huolimatta siistillä, joskin hieman ränsistyneen oloisella aitaamattomalla hiekkakentällä oli mukava tutkia hajuja ja paikkoja. Seuraavalla Mansen käynnillä poiketaan myös ihan oikeassa koirapuistossa.


Kuva. Ulkoilualueen kyltti.

Kotikulmille palatessa, sade oli jo lakannut - kuin tilauksesta. Treffit koiraystävien kanssa kruunasi valmiiksi tapahtumarikkaan viikonlopun.

Huh hellettä

Kesä on palannut Helsinkiin - ainakin jos tiedustelee asiaa Alvarilta. Lyhyen reippailun jälkeen alkaa armoton läähätys ja pidemmän urakan jälkeen olisi jo päästävä vilvoittelemaan mereen. 18 asteen helle ajaa hien pintaan.

Eräänä päivänä ohikulkijat jäivät ihmettelemään ja ihastelemaan keskellä jalkakäytävää pötköttelevää reporankaa. Ihmisten ihmettely muuttui nauruksi kun vahva Kouluttaja otti nuoren miehen kainaloon ja kantoi lötkön pötkäleen kotiportille saakka. Huh hellettä, virkkoi jo Kouluttajakin.

Monikäyttöinen laatikko

Jostain kumman syystä Suomalainen perinneruoka maksalaatikko yhdistetään koiriin - sen mainitaan olevan näiden herkkua. Näin ollen maksalaatikko on kuin koirien roiskeläppä (=pizza), joka hotkaistaan pahinpaan nälkään vaikka kylmänä. Myös nopea lämmitys mikroaaltouunissa sopii tyyliin. Sillä voidaan myös höystää muuten pitkin hampain alas meneviä aterioita. Toisinaan voi törmätä synttärikekkereillä otettuihin valokuviin, jossa kakun virkaa ajaa suorakaiteen muotoinen maksalaatikko, joka on koristeltu juhlavasti nakeilla ja kermavaahdolla.

Kulinaristi Alvar on myös päässyt maistamaan mikroaaltouunissa lämmitettyä rusinatonta maksalaatikkoa. Ja kuten arvata saattaa - heikoin tuloksin. Hetken maksaherkkua suussa pyöritelleenä pakitti hämmentynyt Alvar neljä askelta taaksepäin eikä enää suostunut lähestymään perinneruoalla sotkettua lautastaan. Hyvä niin. Liika suola onkin pahasta.

Kelalla tai rullalla

Keskustelupalstoilla ja koirapuistossa voi törmätä pohdintaan, jossa vastakkain ovat talutushihna ja kelatalutin. Kelatalutinta moititaan usein syylliseksi siihen, että koira vetää tai oppii vetämään hihnassa. Tiedä häntä, sillä omakohtaista kokemusta puolesta tai vastaan esille tulleiden argumenttien osalta ei ole. Alvar viis veisaa, millä varustelilla lähdetään lenkille - meno on vauhdikasta, mutta kaikin puolin sivistynyttä. Asiallista kävelyä on harjoiteltu pennusta lähtien taluttimesta piittaamatta. Meidän eteisen korista ja aktiivisesta käytöstä löytyvät kummatkin ja sopiva talutin valitaan matkaan aina tilanteen mukaan.

Kolmen vuoden aikana, Alvarilla on ollut käytössä kolme erilaista kelatalutinta, joista viimeisin meni epäkuntoon meriveden vaikutuksesta, Delux malli halkesi pudottuaan maahan ja ensimmäinen vaalenapunainen "pentumalli" on pakattu talteen odottamaan mahdollista uudelleenkäyttöä. Alvar ja Omistaja poikkeavat jälleen kaupoille - nyt on neljännen kelataluttimen aika.

Citykarhun jäljillä

Alvar ja Omistaja käppäilivät Senaatintorille katselemaan Berliinistä Suomeen saapuneita karhupatsaita, jotka "puhuivat" suvaitsevaisuuden puolesta. Alvar oli kiinnostunut näyttelystä, mutta lähinnä reviirin merkitsemisen muodossa. Tällä kertaa alueraja vedettiin Ritarihuoneen puistoon, joka oli juuri sopivasti matkan varrella. Kotimatkalla Alvar poikkesi Säätytalon vierustalle tekemään lisää merkintöjä. Aurinkoisessa säässä kaupunkikävely veti hyvin vertoja tavalliselle puistoilulle - vaihtelu virkistää.