Paluu arkeen

Alvarin syntymäpäivään vielä palatakseni. Intoa puhkunut sankari paineli menemään ulkona - kaupungissa sekä metsässä siihen malliin, että jo ilta kahdeksalta väsähtänyt juhlija kuorsasi nojatuolilla. Herkuttelun ja raittiin ilman yhteisvaikutus oli tehnyt näin tehtävänsä. Lahjaidea taas ei mennyt ihan nappiin. Alvar ei ollut selvästikään tyytyväinen Omistajan loihtimaan juhlamenuun, johon oli valittu päivänsankarin suosikkeja. Niin se kai sitten on - herkut ovat arkipäiväistyneet. Tyttöjen hajujen perässä juoksennellut sankari olisi toivonut vähintäänkin täytekakun, josta esiin olisi ponnahtanut simpsakka Ranskanbulldoggi neitokainen pupukorvissaan. No, koska moiseen yllätykseen ei tällä kertaa pystytty sai päivänsankari sentään taistella pölynimurin kanssa. Joka tapauksessa - ei pöllömpi viikonloppu.

Maanantai illalla Alvar poikkesi maistelemaan kuivattua strutsinlihaa tai tarkemmin ottaen kävi rabies ja kennlyskä -rokotuksissa. Vaikka aluksi 3-vuotias nuorimies näytti eläinlääkärille hapanta naamaa ääniefekteillä voimistettuna, sujui loppu mallikkaasti. Reipas potilas palkittiin hyvästä käytöksestä herkullisilla strutsi -maistiaisilla. Kaikesta huolimatta - ei hassumpi paluu arkeen.

Alvar 3-vuotta!

Syntymäpäivää juhlistetaan ulkoilulla ja pahanhajuisilla juustoilla. Onnea Alvar!

Valmisteluja

Huh kylläpä on ollut vaikeaa - meinaan lahjan hankinta Alvarille. Näyttää siltä, että tulevalta päivänsankarilta ei puutu juurikaan mitään tai ainakaan sellaista, josta olisi todellista iloa. Kauppoihin on turha lähteä kiertelemään, sillä päätös pitää. Koria ei kuormiteta uusilla leluilla. Niinpä tällä kertaa tarjoillaan vain syötäviä - juustoja, lihaa ja hunajamelonia. Pullealla mahalla kelpaa tallustella rauhallisia puistolenkkejä ja ottaa nokoset viileällä nurmikolla. Tiedossa on superlauantai.

Lasinen jalkakäytävä

Tervasaarenkannaksen kävelytien vitsauksena ovat olleet rikotut lasipullot. Itse asiassa kyseessä on joka keväinen, mutta erityisesti kesäinen ongelma. Matkalla puistoon on syytä muistaa missä kohtaa vaara vaanii, sillä osa laseista on luonnollisesti potkittu ruusupensaan vierustalle - juuri sinne missä koirat mieluisasti kulkevat. Olutpullojen ruskeat lasinsirut ovat hankalia, sillä niitä on vaikea nähdä mullassa. Tällä hetkellä väistettäviä lasikohtia on useita ja viikonloppu tietää yleensä lisää. Kurja tilanne. Onneksi Alvarille ei ole sattunut haavereita.

Jääteölöviiksi

"Ennen oli ihanaa syödä kun Alvar ei ollut kyttäämässä". Näihin päiviin saakka on ollut hyvin harvinaista, että Alvar kyttäisi muiden ruokia tai norkoilisi ruokapöydän lähettyvillä. Aidosta koirille tyypillisestä pyytämisestä (rumempi termi "kerjäämisestä") ei ole ollut tietoakaan. Ja jos erehdyksissä on "heltynyt" tarjoamaan pöydästä syötävää on se lähes aina päätynyt biojätteeseen.

Nykyään Omistajan ja Kouluttajan syömiset kelpaavat poikkeuksetta. Kardemummakorppu -pussin rapsahdus saa ahneen bulldogin liikkeelle vaatimaan omaa osuuttaan. Kermaisen spagetti bolognesen tuoksu saa nuoren miehen norkoamaan pitkän tovin lieden näköetäisyydellä. Puhumattakaan öliiviöljyllä höystetystä buffalo mozzarellasta. Tuolin viereen parkkeeraa huuliaan lipova juustoasiantuntija, jonka silmät ovat lautasen kokoiset.

Ja eräänä päivänä. Joku oli käynyt lipaisemassa Kouluttajan jäätelöannosta. Jäljet johtivat sylttytehtaalle. Pöydän vieressä istuskeli tuttu tyyppi - mansikkajäätelöä hieman leuassa ja viiksissä.

Koiranruoka matematiikkaa

Aiempiin havaintoihin viitaten, oli jälleen ikävä huomata kuinka paljon enemmän koiranomistaja saa maksaa lemmikkinsä ruoista Suomessa. Otetaanpa esimerkiksi Cesar -ateriat. Vuodessa on keskimäärin 365 päivää. Jos vuoden jokaisena päivänä syöttäisi yhden aterian tulee hinnaksi noin 434 euroa. Saksassa samaisen aterian tarjoava koiranomistaja kustantaa ruoasta noin 310 euroa (tai halvimmillaan 251 euroa mausta riippuen). Näin ollen Suomalainen koiranomistaja maksaa vuodessa 124 euroa enemmän (tai 183 euroa). Kyseisen yhden aterian lisäksi olisi tietysti tarjottava lisänä muutakin ruokaa.

Havainnointia oli jatkettava vielä Ranskan osalta, jossa Monsieur Alvar nautti joka päivä juomaksi Evian lähdevettä. Muihin pullovesiin arvoisa Ranskanbulldoggi ei koskenutkaan. Omistajaa ei moinen diivailu haitannut, sillä kahdeksan litraa Evian lähdevettä maksoi kolme euroa. Kyllä kelpasi nautiskella. Suomessa raikasta vettä saa hanasta - tältä osin litrahinta jää hyvin alhaiseksi. Evianin juottaminen kävisi tosin tyyriiksi.

Tehokasta viilennystä

Viime päivinä pikajäähdytyksenä ulkoilun jälkeen on hyödynnetty jääkylmällä vedellä kasteltua pyyhettä. Toimii hyvin, kunhan huomaa viilentää pyyhkeen useampaan kertaan käytön aikana. Tehokkaampi vaihtoehto on toki käydä suihkussa ulos lähtiessä ja takaisin palatessa. Paras keino kaikista on käydä uimassa viileässä meressä.

Kotipuiston uimarannan on vallannut kauttaaltaan vihreä levä, joten Alvar, Kouluttaja sekä Omistaja pakkasivat rantavarusteet autoon ja suuntasivat suorinta tietä Mustikkamaan uimarannalle. Ja niinhän siinä sitten kävi, että rantaleijona Alvar viihtyi meressä kokonaiset kuusi tuntia putkeen. Uimamaisterin puhdas tyyli sai Omistajan ja Kouluttajan hymisemään tyytyväisinä - räpiköinnistä tai arkailusta ei ollut tietoakaan. Sen verran hyvin Alvar ui koiraa.

Arpinaaman arki

Vaikka elämä on poikennut viimeisen kuukauden aikana normaaleista rutiineista, paluu arkeen on sujunut paremmin kuin koskaan. Edes väsymys ei ole vaivannut - kuten Omistaja ja Kouluttaja myös Alvar on kerännyt voimia reissultaan.

Heinäkuun ensimmäisenä päivänä Alvar joutui taistelukoirarotuihin luokiteltavan uroksen hyökkäyksen kohteeksi puistossa. Päähän sattuneet puremajäljet olivat ikävät ja tällä hetkellä arvet sen mukaiset. Ja jos asiasta pitää löytää jotain hyviä puolia niin onneksi silmään ei tullut vaurioita. Haavat eivät tulehtuneet, sillä lääkärikäynnin yhteydessä niihin saatiin tehokasta salvaa tulevaa matkaa ja sääolosuhteita silmälläpitäen. Nuorimies taas ei ollut moksiskaan ryöpytyksestä, eikä välikohtauksesta jäänyt fyysisten vammojen lisäksi henkisiä ongelmia. Bulldoggi on voimakas koirarotu.

Paluu kotipuistoon on ollut tarkan syynin alla. Riskit kartoitetaan tarkkaan jokaisella puistokäynnillä ja tuntemattomien koirien kanssa ulkoilu punnitaan huolella. Onneksi Alvarilla on hyviä ystäviä, joiden kanssa ulkoilu on aina mukavaa ja turvallista. Kaivopuiston näyttely jätetään kuitenkin tällä kertaa väliin. Arpinaama tuskin herättää respektiä tuomarin silmissä.

Ranskalainen lounas

Liekö ympäristönvaihdoksesta johtuvaa, mutta viime aikoina Alvarille on maistunut ruoka. Siis kaikenlainen ruoka, myös kuivaraksut. No siinä sivussa tietysti Ranskalaiset juustot ja Italialaiset lihaherkut. Eikä ole ollut mitenkään tavatonta, että poika on painellut menemään viisi ateriaa päivässä. Ruokahaluun ei ole vaikuttanut edes helle kun jälkiruoaksi on tarjottu kylmää vesimelonia ja ananasta.

Sama tahti on jatkunut kotona - tyhjän ruoka-astian eteen istahtaa vaativa asiakas. Muumilautanen tyhjenee vauhdilla ja santsilautasen Alvar pyytää haukahtamalla. Pyyntö on hyväksytty. Aktiivinen nuori kuluttaa energiaa myös kesällä.


Kuva. Ranskalainen kevyt lounas.

Täältä tullaan Helsinki

Alvarin kotimatka Helsinkiin sujui pääsääntöisesti Finnlady laivan hytin ikkunalaudalla torkkuen, Kouluttajan kainalossa kuorsaten ja leipäjuustoa mutustellen. Ulkoilut kannella kulkivat jo vanhalla rutiinilla, mutta hiekkalaatikkoinho oli vielä tallella. Kuten menomatkalla tarpeet tulivat kuitenkin hoidettua. Hytin vartiointi-into oli hieman laantunut - kokenut matkaaja kun ei pienistä jaksa innostua.



Alvarin ihka oikea kesälomamatka oli kokonaisuudessaan onnistunut - uudet paikat, ihmiset ja tilanteet eivät rauhallista matkaajaa stressanneet. Päinvastoin - utelias nuorimies nautti ympärillä tapahtuvista uusista asioista ja ympäristöstä. Myös toisinpäin - Suomen Ranskanbulldoggi herätti kiinnostusta siellä missä liikkuikin - juttuseuraa riitti ja salamavalot räpsyivät.

Kaiken kaikkiaan reipas matkaaja oli kuin kotonaan joka paikassa - Itävallan Tirol taisi kyllä viedä Alvarin sydämen.