Viiden tähden elämää

Alppien raikkaasta ilmasta ja maisemista voimia kerännyt Alvar palasi takaisin kaupungin puistoihin Hampuriin. Hotellissa vastaanotto oli kuin kuninkaallisella konsanaan - oma ruoka-astia, johon oli lastattu herkkuja sekä patja, jonka pehmeä plyyshi tuntui mukavalta poskea vasten. Viiden minuutin kävelymatkan päässä oli iso puisto, jossa Alvarin mukaan asusteli samoja pitkäkorvia kuin Tervasaaressa. Huonon hajuaistin omaavat Omistaja ja Kouluttaja eivät voineet toki olla varmoja asiasta. Joka tapauksessa tutkittavaa riitti kaikille käyntikerroille.

Kuten aiemmilla Saksan vierailuilla on käynyt toteen, myös Hampurissa osa koirista ulkoili keskellä kaupunkia vapaana. Moiseen käytäntöön tottumattomalle ohitustilanteet oman koiran ollessa kytkettynä olivat aina pelottavia. Kapeat jalkakäytävät ja vilkkaasti liikennöidyt kadut toivat oman jännityksensä kyseisissä tilanteissa, sillä tilaa väistämiselle jäi vain vähän. Onneksi Alvar ei ollut kiinnostunut ohikulkijoista, joten ulkoilut sujuivat kaikin puolin mukavasti.


Kuva. Puistoilun ja kaupunkivierailun ohessa Alvar osasi ottaa rennosti.

Kuuden asteen ihanuus

Viikkoja (Alvaria) piinannut kuumuus alkoi helpottaa kun mutkainen ja kapea tie johdatteli matkalaiset Tirolin Alpeille. Sää oli puolipilvinen ja mittari näytti vaivaiset kuusi astetta. Jos Alvar osaisi puhua ihmisten kieltä, olisi auton takaosasta kuulunut hurraa huutoja - sen verran tyytyväisenä Monsieur tuoksutteli kattoluukusta tulvivaa raikasta ja kylmää ilmaa. Fiksu Ranskanbulldoggi oli pukeutunut olosuhteisiin nähden asianmukaisesti kun taas Omistaja ja Kouluttaja hytisivät kilvan varvastossuissaan. Asumus pienessä Alppikylässä oli kaiken huipentuma - tyytyväinen Alvar makoili pitkiä aikoja talon parvekkeella olostaan selvästi nauttien.


Kuva. Matkalla huipulle (klikkaa kuvaa).
Aamuvarhaisella pilvet olivat laskeutuneet alas vuorenrinteille peittäen myös osan illansuussa näkyneistä korkeimmista huipuista. Raikas tuuli siivitti Alvarin matkaa ylös vuorenrinnettä - aamukasteen kyllästämä apilaniitty kasteli tassut ja housunlahkeet läpimäriksi. Kaste ei pientä bulldoggia häirinnyt, kun päättäväinen askel vei patikoitsijaa kohti huippuja. Maisema oli satumainen.

Venetsian Donnat

Kuva. Grand Canalilla.

Toscanan helteet ja oliiviviljelmät vaihtuivat kuin lennosta Venetsian kapeisiin katuihin ja kanaviin. Maisemat ja labyrinttimainen kaupunkirakenne olivat Alvarin mieleen - varjoisaa katua kadun perään riitti niin pitkälle kuin vain jaksoi kävellä. Kanavia ylittävät pienet sillat olivat mitä parhaita kyttäyspaikkoja. Vaikka vehreitä puistoja ei ollut mailla halmeilla, tutkittavaa ja haisteltavaa riitti kuitenkin paljon. Siitä pitivät osaltaan huolen lähialueen koira-asukkaat, jotka olivat merkinneet huolella reviirinsä. Nuoren miehen hieman tungetteleva käytös ei saanut Venetsian Donnia hämilleen - tyyli ja olemus näytti enemmänkin olevan paikallisten mieleen. Myös ihmisten. Harvaa turistia kehutaan, ihaillaan ja valokuvaan siihen malliin. Saipa Alvar maistaa jopa työmiehen herkullista rukkasta.


Kuva. Aamuväsymystä.


Kuva. Alvar ihailee pientä viheriötä hotellin ikkunasta.

Moottoritie on kuuma

Italian kuuma moottoritie kutsui jälleen - oli aika siirtyä seuraavaan kaupunkiin. Koiramatkaajan näkökulmasta autostradan pysäköintialueet eivät olleet yhtä hyvin organisoituja/varusteltuja kuin Saksassa tai Ranskassa, mutta matkan varrelta löytyi sentään muutamia huoltoasemia, joissa auton sai pysäköityä auringolta suojaavan katoksen alle. Muuta varjoa sai hakea talojen vierustoilta, jossa oli usein tungosta.

Omistajan jonottaessa huoltoaseman sisällä kahvia, tutkivat Alvar ja Kouluttaja tällä välin piha-aluetta. Eipä aikaakaan kun paikallinen nainen viittoili kaksikolle ja neuvoi tien aseman vierustalle sijaitsevaan Fido Park:iin. Koirille tarkoitettu levähdyspaikka tarjosi lukolliset kopit ja vesipostin. Alvaria ei moiseen koppiin työnnetty, mutta aitauksessa oli hieman tilaa jalotella vapaana ja virkistäytyä raikkaalla jäävedellä. Ja mikä mukavinta - varjossa.

Italian loma-arkea

Lenkkeily varhaisaamun lempeässä säässä ovat olleet Kouluttajan ja Alvarin yhteisiä ikimuistoisia hetkiä.



Päivämatkalla Pisaan Alvaria kiinnosti kaltevaa tornia enemmän varjo ja jäävesi kun taas paikalle tulleita turisteja kiinnostivat varsinainen nähtävyys sekä Ranskanbulldoggi. Kuvauskohteiden suhde taisi olla 60/40.



Lucca:n kaupungissa Alvar kävi testaamassa vanhan talon porraskäytävän viileyden.

Oliivipuiden varjossa

Ranskaan viehtyneen Alvarin oli aika pakata reppunsa ja siirtyä seuraavaan kohteeseen. Ajomatka Italian Toscanaan kului kuin siivillä, upeita vuoristomaisemia katsellen. Joskin pysähdyspaikkojen varustus ja tyyli heikkenivät siinä määrin, että juoma- ja jalottelutauot tehtiin erityisen verrakaisesti. "Bambino" huudeltiin parkkipaikalla, jonne matkalaiset olivat pysähtyneet ostamaan pizzaa. Jo pelkästä puheen sorinasta voitiin todeta, että nyt ollaan Italian maaperällä.

Aurinko oli laskemassa mailleen, kun Alvar asettui taloksi Toscanan kesäkotiin viini- ja oliivipuutarhojen keskelle. Tottunut matkaaja tarkasti pikaisesti uuden paikan pihapiirin ja kodin nurkat. Eipä aikaakaan kun pitkän ajomatkan uuvuttama poika asettui lempipaikalleen sohvalle.



Välillä oli tiirailtava ikkunasta, josko naapuruston koirat ovat jo lähteneet liikkeelle. Jokaisessa lähialueen pihapiirissä näytti asuvan koira tai koiria, jotka vartioivat reiviiriään kovaäänisesti. Paikka sai nopeasti täyden hyväksynnän - Alvar on vallannut oman alueensa Italian mailta.

Tuoksujen perässä

Kuva. Lounasaikaan kahvilassa.

Alvarin päivämatka pieneen hajuvesiteollisuudesta tunnettuun Grassen kaupunkiin oli nappivalinta. Ensinnäkin taivaalla oli muutamia pilvenhattaroita jotka antoivat varjoa, muutkin kaupungin koira-asukkaat olivat lähteneet liikenteeseen ja Ranskalaiskahvilassa oli rentouttavaa hengähtää ja nauttia lounasta. Parfyymiliikkeessä Alvaria kiinnosti tuoksuja enemmän kunnon ilmastointi ja viileä kivilattia. Työntekijät tervehtivät nuortamiestä Ranskalaiseen tyyliin: maiskuttelemalla suuta. Kyseinen tapa on käynyt tutuksi eri alueilla.


Kuva. Pienessä kaupungissa oli tutkittavaa ja haisteltavaa.

Etelä-Ranskan elämää

Vaikka kuumuus ja aurinko ovat seuranneet Alvarin taivalta Euroopassa, tässä kohtaa matkaa kannatti viimeistään kaivaa esille aurinkorasvaa ja viettää keskipäivää ilmastoidussa huoneistossa. Kaupungin vilskeeseen jäivät tutut puistot ja näppärät vesipostit.


Kuva. Ranskan Rivieran rantaleijona valmiina aurinkoon.

Noin kello viiden aikaan iltapäivällä Alvar tallusteli pahteen kellastamalla rantatiellä Ranskan Rivieralla. Kuten Etelän lämpöön kuuluu meno oli kaikin puolin letkeää ja rentoa. Pienet koirat kuljeksivat vapaana lähes poikkeuksetta kun taas isommat köriläät olivat kaiken onneksi kytkettyinä ja tiukassa otteessa. Rennosta menosta huolimatta erityisesti puistoissa olevissa kylteissä "Je dois être tenu en laisse", kehoitettiin pitämään koiria kytkettyinä. Myös jätökset kehoitettiin korjaamaan - tarjolla oli ilmaisia pusseja ohjeiden saattelemana. Ja koska koiria ei saanut viedä yleiselle uimarannalle, oli Alvarin tyydyttävä pieneen yksityisrantaan, jossa aamu- ja iltauinneille oli tilaa juuri sopivasti.



Kouluttajan ja Alvarin tekemien pitkien aamulenkkien saldoksi loistavan sään ja upeiden maisemien ohessa oli rotta aamussa. Näiden lisäksi rantatörmäällä saivat kyytiä vikkeläjalkaiset sisiliskot. Eräänä aamuna innokas rantaleijona sai hieraista silmiään kahdesti, kun vastaan käveli aito Ranskatar - matkan ensimmäinen Ranskanbulldoggi. Hiljaisesta ja pidättyväisestä Suomalaisesta ei ollut tietoakaan, kun nuorimies kävi tekemässä tuttavuutta hieman ujonpuoleiseen kaunottareen. Myöskään kielimuurista ei ollut kuuleman mukaan tietoakaan.


Kuva. Iltalenkillä vuoristossa.

Rivieran letkeä meno tarttui nopeasti matkalaisiin - aamun kiireettömyys ja illanvietto omalla pihamaalla olivat Alvarin mieleen. Omistajan valmistamat kanaruoat ja Ranskalaiset juustot veivät jälleen herkkusuun kielen nenänpäähän. Vuoriston raikas tuuli ja maisemat jäänevät mieliin ajoiksi.

Koirapuistovierailu 6

Kuva. Alvar ihmettelemässä koirapuiston temppurataa.

Lyonin kaupungissa Tête d'Or Park:ssa on erilliset koirapuistot isoille ja pienille koirille. Aitaukset sijaitsevat kävelymatkan päässä Quai Achille Lignon tien varrella sijaitsevista uudehkoista asuintaloista. Puisto itsessään tarjoaa oivallisen lenkkeilymahdollisuuden koiranomistajille, kunhan vain huomaa noudattaa koiria koskevia sääntöjä. Kävelylenkin kruunaa koirapuistoilu.

Tällä kertaa koirapuistoilut rajoittuivat vain pienten koirien puolelle, sillä Alvarin ranskan kielen taito oli hieman ruosteessa. Kaikilla käyntikerroilla puisto oli yksityiskäytössä - kuten Suomessakin, isojen koirien aitauksessa riitti vilskettä. Alvarin käymässä aitauksessa sijaitsi temppurata ja vesiposti. Raikas vesi tulikin enemmän kuin tarpeeseen 36 asteen helteessä. Oman vesipullon täyttö onnistui myös varsinaisen puiston kävelytien varrella useissa eri pisteissä. Koirapuiston temppurata oli myös Alvarin mieleen, joskin sen läpivientiin tarvittiin hieman rohkaisua. Lyonin koira-asukkailla on mukava puisto käytössään.


Kuva. Koirapuistossa on oma vesiposti.

Paluu kaupunkiin

Nyt se on selvitetty juurta jaksain - Ranskanbulldogit ovat asuneet linnoissa ja vartioineet pihamaata tunkelijoilta. Tähystystornista kyttääminen on tapahtunut plyyshinojatuolilta käsin. Ihmistunkeilijoiden lisäksi myös rusakot, oravat ja peurat ovat saaneet kyytiä. Palkkioksi hyvästä työstä on tarjottu kinkkua ja erilaisia juustoja. Pihamaalla on tuoksunut ruusu ja eteisaulassa herkulliset croissantit. Aivan kuten tänäkin päivänä.

Monsieur Alvarin matka jatkui itäiseen Ranskaan Lyonin kaupunkiin suuren Tête d'Or Park:in vierustalle, jossa ulkoilumahdollisuudet olivat suurkaupunkiin nähden loistavat. Puiston sääntöjen mukaan koirat tuli pitää kytkettynä (1 metrin pituisessa tuluttimessa) ja koirarodut oli kategorisoitu eri luokkiin (kaikki eivät olleet tervetulleita ulkoilemaan puiston alueelle). Puistossa oli myös erilliset koirille tarkoitetut aitaukset (koirapuistot) isoille ja pienille koirille, joissa sai kirmailla vapaana mielin määrin. Vesiposteista oli tarjolla raikasta vettä, sekä ihmisille että nelijalkaisille reippailijoille. Puiston laitamilla saattoi törmätä poniajelulla oleviin lapsiin.

Alvarin Lyonin vierailu keskittyi puistoalueelle ja joenrantaan, sillä keskikaupungin auringon kuumentamat asfalttitiet olisivat olleet aivan liian tukalia bulldogin tepasteltaviksi. Toki kaupungilla näkyi myös päiväsaikaan pajon paikallisia koira-asukkaita, joita moinen ei näyttänyt häiritsevän. Joka tapauksessa Alvar viihtyi kaupungissa ja puistossa sen verran hyvin, että muutto Helsingistä Ranskan kaupunkialueelle ei olisi laisinkaan poissuljettu idea citykoiran mielestä.

Monsieur Alvar

Kuva. Alvar asettui taloksi linnaan.

Ranskan maalaismaisemat jäivät taakse kun Alvar lähti ottamaan tarkemmin selvää, minkälaisissa asutukissa kaukaiset esi-isät ovat asuneet. Liiallista kuumuutta inhoavan bulldogin mieleen tulivat viileät linnan käytävät ja varjoisat pihamaat, joissa auringon armottomalta porotukselta voi olla hyvin suojassa. Matkan varrella Alvar kävi tarkastamassa Chambord linnan piha-alueen, jonka jälkeen matkakassi kannettiin hieman pienemmän linnan ovesta sisään. Ja niin Monsieur Alvar asettui taloksi.


Kuva. Monsieur Alvarin laukku on purettu.

Bonjour...

Saksanmaata ahkerasti kierrellyt Alvar saapui vihdoin kotiseuduilleen Ranskaan Champangnen alueelle keskelle peltoja ja tiluksia. Lämpötilassa ei ikävä kyllä tapahtunut Alvarin toiveiden mukaista muutosta - itse asiassa mittari näytti päiväsaikaan ja iltapäivällä jo 36 astetta. Ulkoilu olikin järkevintä tehdä viilentävän suihkun kautta ja mieluiten keskipäivää vältellen.



Kaupunkilaiskoiralle kello kuuden aamulenkki viljapeltojen keskellä kulkevilla traktoriteillä oli elämys kerrassaan. Pellon reunalla nenään kävi lannan haju siinä määrin, että Alvar tuoksutteli moista erikoisuutta tovin jos toisenkin. Tai lieneekö kyseessä maatiaisrusakot, jotka olivat lähteneet aamutuimaan etsimään syötävää valtavalta kaalipellolta? Talojen pihoissa saattoi törmätä koiriin, jotka olisivat mielellään tehneet tuttavuutta matkojen päästä kyläilemään tulleeseen kaupunkilaiseen. Ihmisten jutusteluille Alvar ei ehtinyt loksauttaa korviaan. Välillä tuntui siltä, että Suomen Ranskanbulldoggi Alvar oli suorastaan nähtävys Ranskan maaseudulla.


Kuva. Pellon laidalla kello kuusi aamulla.


Kuva. Kaalimaalla haistelemassa.

Münsterin punkki

Autoiluun tottunut Alvar ei ollut moksiskaan Saksan autobahnilla kulutetusta ajasta - ilmastoidussa autossa matkaaminen maisemia katsellen on toki rentouttavaa. Kun taas ulkona porottanut kolmenkymmenen asteen helle ei ollut Alvarin mieleen, vaikka pysähdyspaikoilla saattoi törmätä muihinkin maailmanmatkaajiin. Onneksi parkkipaikoilta löytyi hyvin varjopaikkoja, joissa lyhyt jaloittelu ja jääveden hörppiminen onnistui mukavasti.

Münster:in kaupungissa Alvar kävi testaamassa hotellin sängyn, tuijotteli parvekkeelta kaupungin asukkaita ja teki kunnon kävelylenkin. Myöhemmin samana iltana niskavilloista poistettiin kävelylenkiltä tulijaiseksi mukaan tarttunut punkki. Omistaja taas poikkesi lähikauppaan hakemaan täydennystä Alvarin herkkureppuun.

Timmerdorfer Strandilla

Iltalenkki Timmerdorferin koirille sallitulle hiekkarannalle oli mukava vastapaino pitkälle laivamatkalle. Illan hämärtyessä ja sään hieman viiletessä rantatiellä matkasi paljon koiria, joista kahta koiraa (joista toinen oli Alvar) lukuun ottamatta kaikki kuljeksivat vapaana. Muutaman ison körilään kohtaaminen hämärällä tiellä aiheutti kieltämättä hieman jännitystä, mutta rannalle saavuttiin kuitenkin ehjin nahoin. Vaikka matkan varrella oli saatavilla ilmaisia pusseja pitkin matkaa oli hietikolle jätetty ikävästi jätöksiä sinne tänne.

Menomatkan kuumuuden aiheuttamasta tuskasta ei ollut tietoakaan, kun raikas merivesi viilensi läkähtyneen Ranskanbulldogin. Alvarin mielestä iltauinnin jälkeen mukavinta oli takaa-ajo aurinkotuolien väleistä.

Loistava ranta ja kävelyreitti, mutta totuttelu vapaana juoksenteleviin koiriin veisi kyllä oman aikanasa. Alvaria muiden juoksentelu ei näyttänyt tosin häiritsevän tippaakaan.

Matkalla maailmalle

Alvarin matka maailmalle alkoi aurinkoisessa joskin hieman tukalassa säässä - odottelu Vuosaaren satamassa kesti pitkän tovin. Onneksi tukala odottelu palkittiin tehokkaasti ilmastoidulla hytillä, josta näköala oli vailla vertaansa. Kuten arvata saattoi näköalaa tärkeämpää oli viereisissä hyteissä asustelevat muut nelijalkaiset matkustajat ja näiden liikkeiden kyttääminen. Kun yksi matkustajista haukahti, liittyivät muut mukaan kuoroon.

Koirille tarkoitettu hiekkalaatikko -vessa kannella seitsemän oli näppärä keksintö, joskin Alvarin mielestä hiekkakasa oli iljettävä, mutta ajoi asiansa. Laatikolla käynti vaati jokaisella kerralla hieman suostuttelua ja kannustusta. Tilavat ulkoilukannet olivat muuten Alvarin mieleen - raikas merituuli puhalsi sopivan viileästi ja ohi kulkevissa rahtilaivoissa riitti ihmeteltävää. Saattoipa kannella törmätä toisinaan myös muihin ulkoilijoihin. Merituulen haistelu ja hytin vartiointi väsytti innokkaan matkalaisen muutamassa tunnissa. Kuten laivamatkaan kuuluu, sujui loppumatka syöden ja pötkötellen.

Finnlinesilla Saksaan matkusti Omistajan laskujen mukaan noin kymmenkunta koiraa, mutta vain yksi Ranskanbulldoggi.