Mikä onneton takaisku - juuri ennen uutta vuotta. Lonkkakipu. Vaiva äityi, kuten aina ennenkin todella nopeasti. Kipu aiheutti sellaisen kiljunnan, että Omistaja ja Kouluttaja pelästyivät melkoisesti. Niin pelästyi myös Alvar, joka lähti kauhuissaan hakemaan turvaa ja lohtua Omistajasta ja Kouluttajasta.
Ensi töikseen Omistaja sai loihtia erilaisia tarjoiluja, johon puolikas kipulääke oli jemmattuna. Wigrenin nakki tai Ranskalainen pehmeä Chevre eivät kelvanneet. Seuraava vaihtoehto oli sujauttaa tabletti kielen päälle. Hyvä yritys, mutta Alvar piti etuhampaitaan tiukasti yhdessä eikä suostunut minkäänlaiseen yhteistyöhön. Kekseliäs Omistaja hyödynsi etuhampaiden yksiristikaksi välejä ja sujautti tabletin tyhjästä raosta sisälle suuhun. Jääräpäinen Alvar ei moiseen halpamaisuuteen suostunut vaan sylkäisi tabletin lattialle. Tällä välin Kouluttaja oli jo lupautunut poikkeamaan kaupan kautta hakemaan kalkkunaleikettä.
Tunnin nokosten jälkeen, Omistaja tarjoili muina miehinä uusintakierrosta jo tutuiksi käyneillä tarjoiluilla. Tällä kertaa normaalisti juustoja janoava Alvar ei voinut olla vastustamatta herkullisen Chevren pehmeää makua. Lepäily ja tehokas kipulääke tekivät onneksi nopeasti tehtävänsä. Seuraavat päivät tietävät rauhallista menoa ja suussa sulavia juustotarjoiluja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti