"Ennen oli ihanaa syödä kun Alvar ei ollut kyttäämässä". Näihin päiviin saakka on ollut hyvin harvinaista, että Alvar kyttäisi muiden ruokia tai norkoilisi ruokapöydän lähettyvillä. Aidosta koirille tyypillisestä pyytämisestä (rumempi termi "kerjäämisestä") ei ole ollut tietoakaan. Ja jos erehdyksissä on "heltynyt" tarjoamaan pöydästä syötävää on se lähes aina päätynyt biojätteeseen.
Nykyään Omistajan ja Kouluttajan syömiset kelpaavat poikkeuksetta. Kardemummakorppu -pussin rapsahdus saa ahneen bulldogin liikkeelle vaatimaan omaa osuuttaan. Kermaisen spagetti bolognesen tuoksu saa nuoren miehen norkoamaan pitkän tovin lieden näköetäisyydellä. Puhumattakaan öliiviöljyllä höystetystä buffalo mozzarellasta. Tuolin viereen parkkeeraa huuliaan lipova juustoasiantuntija, jonka silmät ovat lautasen kokoiset.
Ja eräänä päivänä. Joku oli käynyt lipaisemassa Kouluttajan jäätelöannosta. Jäljet johtivat sylttytehtaalle. Pöydän vieressä istuskeli tuttu tyyppi - mansikkajäätelöä hieman leuassa ja viiksissä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti