Kuva. Grand Canalilla.
Toscanan helteet ja oliiviviljelmät vaihtuivat kuin lennosta Venetsian kapeisiin katuihin ja kanaviin. Maisemat ja labyrinttimainen kaupunkirakenne olivat Alvarin mieleen - varjoisaa katua kadun perään riitti niin pitkälle kuin vain jaksoi kävellä. Kanavia ylittävät pienet sillat olivat mitä parhaita kyttäyspaikkoja. Vaikka vehreitä puistoja ei ollut mailla halmeilla, tutkittavaa ja haisteltavaa riitti kuitenkin paljon. Siitä pitivät osaltaan huolen lähialueen koira-asukkaat, jotka olivat merkinneet huolella reviirinsä. Nuoren miehen hieman tungetteleva käytös ei saanut Venetsian Donnia hämilleen - tyyli ja olemus näytti enemmänkin olevan paikallisten mieleen. Myös ihmisten. Harvaa turistia kehutaan, ihaillaan ja valokuvaan siihen malliin. Saipa Alvar maistaa jopa työmiehen herkullista rukkasta.
Kuva. Aamuväsymystä.
Kuva. Alvar ihailee pientä viheriötä hotellin ikkunasta.
2 kommenttia:
Voi että tämä on ihana blogi - vaikka kroonisesti ranskanbulldoggikuumeisen tätä ei välttämättä kannattaisikaan lukea :).
Rapsutuksia Alvarille!
-bella
Kiitos. Ranskanbulldoggikuumeeseen on "valitettavasti" vain yksi toimiva hoitomuoto :-) Toivottavasti arkielämän seuraaminen blogin välityksellä helpottaa hieman oloa...
Lähetä kommentti