Omistajalla alkaa mennä pikku hiljaa hermo - nimittäin remmirähisijöistä, jotka valtaavat lumisen jalkakäytävän koko leveydeltä. Helppo toki hikeentyä kun oma koira ei kuulu kyseiseen joukkoon, mutta on tavattoman ikävää yrittää ohittaa koira joka hampaat irvessä yrittää saada otetta Alvarin kyljestä tai reisilihaksesta. Tilanteeseen ei auta oman koiran nahkahihnan pituuden säätäminen minimille, sillä remmirähisijän taluttimessa riittää kyllä pituutta.
Viimeksi maanantaina remmirähisijä yritti ottaa lähikontaktia - vasemmalla puolella oli seinä vastassa, joten väistäminen oli hankalaa. Taluttimen toisessa päässä olevaa moinen episodi nauratti! Meitä ei. Tutuksi on käynyt myös vapaana oleva seurakoira, jonka hyökkäily taluttimessa olevan Alvarin kimppuun huvitti myös tämän Omistajaa. Jo on aikoihin eletty - remmirähisijät koirakouluun hopi hopi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Toi on niin ärsyttävää! Varsinkin jos se on melkein joka päiväistä.
Oma pikku hauva katselee ihmeissään kun vastaan tuleva haukkuu koko hihnan pituudelta ja omistaja naureskelee toisessa päässä.
Ps. Ollaan käyty välillä kurkkimassa näkyisikö teitä Tervasaaressa. Vielä ei olla törmätty :)
Joo, kyllä osaa toisinaan harmittaa. Toisaalta mukava kulkea koiran kanssa, joka ei rähjää turhanpäiväisesti.
Meihin voi myös törmätä joskus Rajasaaressa. Tervasaaressa toki käydään useammin.
Totaalisen samaa mieltä, ikävä taluttaa yhtä hiton isoa ja hyvin reviirietietoista urosta, ja pientä pentua jota koittaa sitten siinä samalla jotenkin kouluttaa kulkemaan nätisti rinnalla, kun joku urpo päästä oman pikku mussukkansa haistelemaan vähän.. Mur! Itse kyllä mainitsen tästä epämiellyttävästä käytöksestä tämän pikku mussukan omistajalle, jonka seurauksena luultavasti kukaan tällä asuinalueella ei pidä minusta.
Lähetä kommentti