Alvarin toinen vappu

Ranskanbulldoggi Alvarin vappu on sujunut aurinkoisissa ja herkullisissa merkeissä. Iltapäivälenkki kulki aurinkoisen Katajanokan ympäri. Kävelytiellä tuoksui vappujuhlijoiden herkulliset grillimakkarat, jotka tirisivät kertakäyttögrillien hiilloksilla. Matkalla pysähdyttiin kaupunginosan kumpaankin koirapuistoon haistelemaan hajuja ja nauttimaan auringosta. Koirapuistoissa meno oli vielä rauhallista. Alvar hörppäili vappujuomaa sopivin välimatkoin koiranäyttelystä lahjaksi saadusta retkipullosta. Upea lenkki kerta kaikkiaan.

Kotona vapun kunniaksi reippaalle juhlijalle tarjottiin raakaa sydäntä, smetanaleipiä (ilman mätiä - kun ei kelpaa) ja munkkeja. Jälkiruoaksi oli ilmapallojen räjäyttelyä ja serpentiinin silppuamista. Taistelu oman Gunfu Panda kaasuilmapallon kanssa on hyvää loppuverryttelyä touhukkaalle päivälle. Iloista ja aurinkoista vappua!

Jäähyllä ilta-auringossa

Nuoren bulldogin ulkoilu ei suju aina mallikkaasti ja sääntöjen mukaisesti. Energiaa on kuin pienessä kylässä ja seurakset usein sen mukaiset. Kouluttaja määräsi Alvarin jäähylle:


Rannan puoleiseen aitaukseen


Pienten koirien aitaukseen

Rangaistuksen syy - tyttöjen kiusaaminen.

Arjen tapahtumia

Alvar on ollut hyvällä päällä - ja pitkän aikaa. Kotiin tultaessa eteisessä puhisee ja venyttelee iloinen bulldoggi, joka saa tulijankin hyvälle mielelle. Kaiken lisäksi kyljessä kiehnääminen ja vapaapaini kuuluvat joka iltaiseen yhdessäoloon. Aamulla saattaa herätä bulldogin kanssa jaetulta tyynyltä. Aiemman takalisto tyynyllä -tyylin korvaa kuonopuoli - onneksi.

Kouluttaja taas on tehnyt läpimurron kepin irrottamis -ongelmassa. Aiemmin Alvar juoksi hippulat vinkuen karkuun, jos suupielessä sattui olemaan keppi. Nykyään moisesta pinkomisesta ei ole tietoakaan, kun reipas poika pudottaa kepin yhdellä pyynnöllä. Tuloksiin on kaiken lisäksi päästy ilman herkkulauantaita. Tulevaisuuden suunnitelmissa siintää kenties Toko- ja jälkikisat.

Mahdollisten loisten ja matojen osalta suoritettiin häätö Axilur -kuurilla. Tabletit piilotettiin "vanhanajan nakkeihin", jotka ovat kivunneet nakkikisan toiselle sijalle. Alvaristakin on siis vihdoin tullut aito Suomalainen - makkara, nakit ja leikkeleet maistuvat kylmänä ja kuumana, merkistä viis. Niin ja sohvalla röhnöttää ketarat ojossa kuorsaava bulldoggi.

Jälkiruoka

Alvar on oppinut, että kun syö kiltisti lautasen tyhjäksi saa jäliruoan. Toisinaan fiksu bulldoggi yrittää huiputtaa omistajaa ja kouluttajaa syömällä "lusikallisen", jonka jälkeen ryntää odottamaan palkintoa herkkukaapille. Ja jos kaapilla oloa ei jostain syystä huomata - osaa Alvar vaatia tarjoilua hiljaa murisemalla, sitten örisemällä ja lopuksi haukkumalla. Huijausyrityksestä ei anneta jälkiruokaa, vaan poika passitetaan takaisin ruokakupin äärelle. Kuten viime postauksessa kirjoitin - tässä tapauksessa pelkkä sormella osoittaminen ruokakupin suuntaan riittää. Sapuskan ääreen marssii murjottava bulldoggi.


Jälkiruoka: Ystävän antama laatikollinen Tubos pötköjä herkkukaapissa.

Sanatonta viestintää

Teeveestä tuli ohjelma, jossa käsiteltiin koiran oppimista muun muassa eleistä, silmänliikkeistä ja osoittamalla. Eräs tehtävä oli perinteinen "arvaa missä mukissa?". Yhteen mukiin kolmesta piilotettiin nami ja niiden järjestys sekoitettiin siten, että oikean tunnistaminen oli mahdotonta. Ensimmäisessä vaiheessa ihminen osoitti sormella sitä mukia, johon nami oli piilotettu - helppo tehtävä koiralle. Seuraavassa kokeessa ihminen viestitti silmänliikkeillä oikean mukin - jälleen helppo tehtävä koiralle. Koiran ja ihmisen vuorovaikutus sisältää puheen lisäksi paljon muitakin keinoja asioiden onnistuneeseen viestittämiseen.

Alvar ymmärtää puheen lisäksi useita erilaisia viestejä. Omistaja jopa väittää - että Alvarin ja omistajan välille on muodostunut oma sanaton viestintätapansa. Sormen heristäminen kotona tai koirapuistossa on Alvarille selkeä viesti kiellosta. Toinen asia on kokonaan - jaksaako moisesta sormimerkistä piitata.

Ranskiskävelyllä

Alvar osallistui tämän kevään toiseen Malminkartanon täyttömäellä järjestettävään ranskiskävelyyn. Mukaan reissuun pakattiin perusvälineet - froteepyyhe ja vesipullo. Täyttömäen parkkipaikalle kokoontui yli kaksikymmentä rotunsa edustajaa, yksi dobermanni ja yksi staffi. Vaikka ilma oli kolea ja pilvinen, ei se latistanut ulkoilijoiden tunnelmaa. Osa nelijalkaisista kävelijöistä oli varautunut pääsisäissäähän asianmukaisella vaatetuksella. Alvar piti itsensä lämpimänä pätkimällä risuja ja kuorimalla koivuklapista kaarnaa. Metsää oli karsittu bulldogin leukojen lisäksi moottorisahalla, joten matkan varrella riittäisi hyvin sopivaa pätkittävää ja kannettavaa. Noin kello 14 matkaan lähti näyttävä joukko ranskanbulldoggeja omistajineen.

Joukko kulki reippaasti eteenpäin - pienet ranskiksenpennut kipittivät isojen mukana. Alvarin mielestä tyttöjen perässä kulkeminen ja tutustuminen olivat kävelyssä parasta. Kaiken kukkuraksi yksikään tyttö ei hermostunut nuoren pojan tunkeilevasta tyylistä. Välillä joukko pysähtyi odottelmaan jonon häntäpään kulkijoita. Metsurien jäljiltä metsäosuuden polku oli sikinsokin täynnä oksia, mutta bulldogien meno ei moisesta häiriintynyt. Reilun tunnin päästä palattiin takaisin lähtöpisteeseen - ranskiskävely on ulkoilua vailla vertaansa.

Pumpsutteleva bulldoggi

Eteisessä puhisi kiukkuinen kouluttaja. Vieressä iloisena virnisteli teini-ikäinen bulldoggi. Ulkoilu ei ollut mennyt ihan putkeen.

Pumpsutteleva Alvar oli ahdistellut saaren jokaista narttua. Pentujen alistaminen oli ollut myös mieleen. Käskyt ja aresti - ei tehoa. Isot urokset ja kärttyisät nartut häirikkö oli kiertänyt kaukaa. Illalla sama meno jatkui omassa kotipuistossa, mutta pisteenä iin päällä oli puistossa olevien vieraiden ihmisten vaatteiden liikaaminen hyppimällä vasten.

Ovesta astui sisään kiukkuinen kouluttaja (puhtaissa vaatteissa) ja hanska suupielessä virnuileva bulldoggi. Kasvatustyö on toisinaan vaativaa puuhaa.

Rantalintuja ja nenän pörinää

Myöhäistä iltalenkkiä Tervasaarenkannaksella siivitti lokkien kimeä huuto. Tuttu ääni meren äärellä viestii, että kevät on viimeinkin tuloillaan Helsinkiin. Lumet ovat sulaneet ja katu on puhdistettu hiekasta.

Koirapuiston hiekkakenttä hajuineen sai Alvarin nenän pörisemään kilpaa rantalintujen huutojen kanssa. Päivän aikana kentällä on temmeltänyt porukkaa siinä määrin, että tilanne oli vielä tarkastettava illan pimeinä tunteina. Koivut ja pystyyn lahonnut kelo on nyt merkattu aamun ensimmäisiä tulijoita silmälläpitäen. Siihen saakka... Koirapuisto lienee Alvarin ikiomaa reviiriä. Kotona - hiekkainen pöristelynenä pyyhittiin eteisen mattoon.

Tarratilaus

Alvarin valokuvasta teetetään tarrat, jotka on tarkoitettu liimattavaksi auton ikkunaan. Kuvat valitaan laajasta valikoimasta, jotka ammattilaiskuvaaja otti jokin aika sitten. Ja niinhän siinä kävi, että valinnanvapaus ja yksilöllisyys tuottivat heti ongelmia - kahden kuvan valitseminen hyvästä valikoimasta aiheutti päänvaivaa. Avuksi tehtävään haettiin suoraviivainen kouluttaja. Tilaus lähti siltä istumalta eteenpäin.

70-luvulla kyseiset tarrat tuli valita valmiista kaupan valikoimasta, joten jahkailuun ei ollut edes mahdollisuutta. Auton ikkunassa komeili tuntematon dobermanni, joka oli toki ulkomuodoltaan valioluokkaa. Maailma muuttuu - personointi ja yksilöllisyys on tämän aikakauden teemoja.

Jäämme odottamaan innolla tarrojen valmistumista. Olisiko kuva numero 15 ollut sittenkin parempi?