Kuonon vika

Näiden puolentoista vuoden aikana olen saanut kuulla enemmän kuin usein syitä miksi joku koira käyttäytyy oudosti tai ei pidä Alvarista. Puistossa huudellaan jo kaukaa, että meidän koira ei pidä teidän koiran tuhinasta, rohinasta ja kuonosta. Yleisemmin lause menee näin "meidän koira vierastaa noita lyttykuonoisia koiria koska ne pitävät kummallista ääntä". Eräänä päivänä puistoon tuli henkilö narttu koiransa kanssa. Koira käyttäytyi kuten pitääkin eli ei päästänyt urosta liikaa haistelemaan ja ajoi sen reilusti pois. Erittäin hyvä asia meidän mielestä, mutta omistaja käänsi tapahtuneen siten, että käytöksen syynä oli meidän koiran kuono siis lyttykuonoinen koira aiheuttaa käytösongelmia muissa lajitovereissa. Jäimme hölmistyneenä seisomaan puistoon kun omistaja marssi portista ulos. Normaali koirien välinen käytös kääntyi kuonon erilaisuuteen.

Samainen asia tulee myös esille, jos joku koira hyökkää agressiivisesti Alvarin kimppuun. Syynä hyökkäykseen on mikäs muukaan kuin lyttykuono ja se muista koiraroduista poikkeava ääni. Hyökkäykset ovat yleensä oikeutettuja, sillä koirat eivät pidä erilaisista kuonoista ja epäilykset aiheuttavat agression. Pentuna tilanne oli erityisen ongelmallinen ja ulkonäön lisäksi saimme kommentteja, että hyökkäykseen ei kannata puuttua koska koirat vain opettavat meidän pentua. Agression purkautuminen puolustuskyvyttömään erinäköiseen lajitoveriin oli näiden ihmisten mielestä ihan ok.

Sanonta "ei ole koiraa karvoihin katsominen", muutetaan meidän perheessä "ei ole koiraa kuonoon katsominen". Jos on ihmisillä ulkonäköpaineita ja arvostelua, ei se ole poissuljettua myöskään koirien elämästä. Tosin kommentit kuuluvat ihmisten suusta.

Menetettyjä etuisuuksia

Helsingin sanomissa (26.3.) oli artikkeli Japanilaisten opiskelijoiden työnhausta. Uutinen oli kaikinpuolin mielenkiintoinen, mutta erityisen mielenkiintoisen siitä teki tieto "Firmat eivät enää houkuttele lemmikkien elatuslisillä". Kun taloudessa meni vielä hyvin, yritykset sitoivat palkkaan ylimääräisiä etuisuuksia kuten lemmikkien elatuslisiä. Yksi stressitekijä vähemmän - koiran arkielämä on kunnossa ja sitä tuetaan taloudellisesti. Sopisi hyvin myös Suomeen, vaikka sitten taantuman jälkeen.


Kuvassa omistaja ja koira Tokiossa Aoyamassa, Omotesando kadulla.

Talven fiilistelyjä

Talven rippeistä lähdettiin nauttimaan aurinkoiseen metsään - lumessa oli mukava tarpoa ajatellen samalla, että viimeisiä viedään ja kevät on tuloillaan. Metsän siimeksessä Alvar fiilisteli tarpomalla syvässä hangessa kuin viimeistä päivää. Välillä jumitti ihan kunnolla ja eteneminen sekä peruuttaminen tuottivat suuria ongelmia. Poluilla kulku olisi sujunut luistimilla, lumessa lumikengillä. Mikä hienointa, Alvarin jalat eivät kipeytyneet vaikka meno oli kaikin puolin normaalista poikkeavaa.

Lauantaita myös keskiviikkona

Leikkeletiskillä on kaikenmoisia herkkuja, joista varmaan suurin osa maistuisi nelijalkaisille herkkusuille. Koska Alvar on tykästynyt broilerinakkeihin, omistaja päätti kokeilla myös lauantaimakkaran tehoa. Stockmannin leikkeletiskillä oli tarjolla Pajuniemen juhlalauantaita, jonka jo nimensäkin puolesta luulisi sopivan Alvarin vaativaan makuun. Ja niinhän se sopi - ihana lihaisa kiitospala.

Niin ja viime lauantai oli juhlalauantai!

Erinomaiset terveiset Mansesta

Näyttelymatka Tampereelle käynnistyi aamutuimaan lauantaina turkinhuollon ja tuhdin aamupalan merkeissä. Aamu-uniselle bulldogille maistui ruokasuosikit listan ykkönen - 300 grammaa naudan vatsalaukkua. Näyttelyluettelon ja kotiin tulleiden paperereiden mukaan Kansainväliseen koiranäyttelyyn Tampereen Messu- ja urheilukeskukseen oli ilmoittautunut lähes 7000 koiraa, joista 1000 pentua. Ranskanbulldoggeja 60.

Kehä 43 ympärillä oli tungosta - paikalle tuodut häkit, kärryt, osallistujat ja läpikäynti koirien ulkoilualueelle aiheuttivat melkoisen tulpan. Kouluttaja kantoi Alvaria, jotta se ei tallautuisi väkijoukon jalkoihin. Noin 45 minuuttia myöhässä alkanut ranskanbulldoggien kisa lähti sujuvasti liikkeelle junioriluokan uroksilla. Koiria odottelu ei näyttänyt haittaavan, mutta handlereiden ja kannustusjoukkojen vatsassa taisi kierrellä perhosia. Meillä oli jälleen ilo lähteä nuortenluokan ensimmäisinä kiertämään kehää. Tällä kertaa Alvar liikkui juuri sopivassa vauhdissa ja askeleella. Veto ja ryntäily eivät kuuluneet kuvioihin - omistaja myhäili tyytyväisenä mielessään. Pöydällä tuomarin kohtaaminen ja hampaiden näyttö sujuivat kuin vanhalta tekijältä. Australialainen tuomari pohti Alvarin olevan vielä young baby. Kehästä poistuttiin vaaleanpunaisen (ERI-erinomainen) nauhan kanssa. "Well balanced form. Very good head. Excellent expression. Good body. Excellent wing quarters. Good topline."



Omistaja ja Kouluttaja veivät innokkaan bulldogin koiraparkkiin puoleksi tunniksi, jotta kilpailun seuraaminen ja valokuvaaminen onnistuivat vaivattomammin. Tungoksessa ja kuumuudessa oli työlästä kantaa yli viisitoista kiloista koiraa ja tavaroita. Koiraparkissa oli useita hoitajia 4H-yhdistyksestä, joten oman koiran jättäminen muiden hoivaan tuntui turvalliselta. Parkin hinta oli 2 euroa puolelta tunnilta. Alvar oli maailman iloisin koira kun Omistaja ja Kouluttaja ilmestyivät tiskille noutamaan erinomaista bulldoggiaan kotimatkalle.

Valokuvamalli haussa

Paul Mitchell pullot kolisivat suihkussa kun Alvarin turkkia huollettiin esittelykuntoon. Valokuvamallin on oltava kaikin puolin mallikelpoinen, sekä ulkoisesti että asenteellisesti. Kumpaakaan ei onneksi puuttunut kun kameraan tottunut bulldoggi poseerasi ihan oikealle ammattivalokuvaajalle. Taisi broilerinakeillakin olla osuutensa hyvään käytökseen. Joka tapauksessa kuvat onnistuivat hienosti - upeita suorastaan!

Kuva 1
Kuva 2

Harmaa lauantai

Lauantaiksi odotettiin hyvää puolipilvistä säätä, mutta mitä vielä, paksu yhteneväinen pilvimatto peitti koko taivaan. Harmaudesta huolimatta Alvarin päivään kuului ulkoilua jäällä.

Nakkimakutestin voittaja

Ennen Alvarin meille muuttoa en tiennyt, että maailmassa on koiria joille kelpaa vain tietty nakkimerkki tai maku. Vuosia kestäneen omakohtaisen empiirisen "tutkimuksen" mukaan - koira on nakin ystävä. Nakki on kiitos hyvästä suorituksesta ja ystävyydestä. Se on myös oiva huikopala, vaikkakin hieman suolainen koiran ruokavalioon kuuluvaksi.

Mutta ei... Alvar, nirso bulldoggi jättää nakin syömättä jos maku ei miellytä. Miksi maku tai koostumus ei miellytä - sitä meillä ei tiedetä. Eräänä iltana omistaja juoksi Siwaan juuri ennen sen sulkeutumista. Omien herkkujen ohella mukaan tarttui nakkipaketti. Ja ei mikään ihan tavallinen perusnakki vaan avaa/sulje pakkauksessa oleva kevyt broilerinakki. Broilerinakin eteen Alvar suostuu istumaan, tulemaan luokse, luovuttamaan nahkasormikkaan, haukkumaan "hauku" käskystä ja sietää hellittelyä. Herkullinen tuoksu saa myös kuolan kirpoamaan suupielistä. Meillä asuu sittenkin aito koira - broilerinakin ystävä. Useita kuukausia kestäneen makutestin voittaja on löytynyt.

PS. Kyseistä tuotetta pakataan mukaan riittävästi näyttelyreissuille.

Kevättä rinnassa

Aurinko paistaa ja linnut sirkuttaa keväisiä sulosäveliä - Alvarilla on kevättä rinnassa tai tarkemmin ottaen mielessä. Hormoonit ovat sekoittaneet pienen bulldogin pään! Venyvät kuolatangot heiluvat suunpielissä, silmät seisovat päässä, ruoka ei maistu ja tytöt saavat kyytiä - Omistaja on häpeissään. Tänään meno yltyi äärimmilleen ja nuorten urosten välille oli tulla tassurysy. Tietäähän sen kun on kaksi nuorta adonista ja vain yksi ihana narttu. Valppaat omistajat hallitsivat onneksi tilanteen. Perinteiset keinot - kiellot, puhuttelu ja kiinni ottaminen eivät purreet Alvariin. Jäljelle jää vain yksi keino. Porttikielto puistoon.

Puistoilun jälkeen kotona kuorsasi väsynyt adonis. Tyttöjen jahtaaminen on rankkaa ja voisi käydä jopa työstä.

Puhuri on uudistunut!

Puhurin ulkoasu päivitettiin vastaamaan nykyajan trendejä. Vieraskirjan ulkoasun uudistus on vielä työn alla.