Aika tavallinen lauantai

Meren jäällä oli tänään tungosta. Omistajia, koiria ja muita ulkoilijoita käveli sekä hiihti ristiin rastiin kivassa talvisäässä. Taisi muutama olla pysähtynyt nauttimaan auringon ensilämmöstä tuulelta suojaisaan paikkaan. Pilkkijät olivat kairanneet reikiä jäähän kalasaaliin toivossa.

Alvar, jästipäinen bulldoggi pisti kouluttajan äänihuulet koville. Käskyt vauhdin hidastamisesta rantaan päin tultaessa kaikuivat kuuroille korville. Jäällä oli ihan kivaa, mutta erityisen kivaa oli haistella narttujen takalistoja Rajasaaren rannan tuntumassa. Minkäs nuorelle urokselle mahtaa - päähän kun mahtuu vain yksi asia kerrallaan. Illalla - moinen touhuaminen pisti nuoren bulldogin vatsan murisemaan nälästä. Nälkä taltutettiin tarjoamalla vatsalaukkua, joka on suosituimmat ruoat listalla ykkösenä. Alvar seurasi annostelua tarkkaavaisesti. Ettei vaan omistaja työnnä lusikkaa välillä omaan suuhun!

Sillan toisella puolella

Alvar ja Omistaja poikkesivat uuteen Sörnäisten rantatien koirapuistoon. Joutomaalla on aitaukset isoille ja pienille koirille. Pienten koirien puolella on valtava puunrunko - isojen puoli on tyhjä kenttä. Hieman kello kuuden jälkeen illalla liikenteen meteli humisi ikävästi korviin ja pakokaasun mukanaan tuomia pienhiukkasten määrää ei viitsinyt edes ajatella. Alvarin kiinnostus uuteen alueeseen kesti hetken, jonka jälkeen puistoilu oli seiskoskelua keskellä tylsää kenttää. Hetken päästä hämmästyneen oloinen bulldoggi siirtyi portille odottelemaan kotiin lähtöä tai siirtymistä omaan kotipuistoon. Vähäistäkin luontoa osaa arvostaa kun sen huomaa puuttuvan.

Krunikan rusakot

Viikko ei olisi voinut alkaa paremmin! Omistaja ja Kouluttaja kipittivät kiltisti perässä jäisellä kävelytiellä, kun Alvar otti vainun - rusakkovainun. No siis ollaanhan niihin jo törmätty ihan kaksi kappalein, mutta tällä kertaa... Pienen mäen harjalla istuskeli kolme pitkäkorvaista ristiturpaa. Nenän törinä ja armoton vauhti oli tuulesta temmattu. Paikalle jähmettyivät kaksi ihmistä, bulldoggi ja kolme isoa metsäneläintä. Rusakko on kooltaan isompi kuin meidän Alvar. Tuijotuskisa olisi jatkunut koko illan ja yön, ellei varpaita olisi alkanut palella. Hieno avaus reippaan ranskanbulldogin viikolle.

Torstai on luukeittopäivä

Töiden jälkeen Alvar vietiin puistoon purkamaan eilisen ja tämän päivän aikana kertynyttä energiaa. Jos bulldoggi olisi saanut päättää matka kotiovelta puiston portille olisi edennyt lentämällä. Tylsä omistaja pilasi nelivetomenon kävelemällä normaaliin tahtiin. Onneksi puistossa oli kaikki hyvät kaverit, joten vauhtia piisasi. Kunnon ulkoilu oli enemmän kuin tarpeen. Matka kotiin sujui verkkaisesti.

Kotiovella tuoksui herkullinen luukeitto - neljä ydinluukiekkoa porisi iloisesti kattilassa. Ennen ydinluiden nautiskelua oli kuitenkin syötävä tavallinen ateria, jotta energiaa riittää myös huomiselle. Voi pojat, luukeittopäivä on päivistä parhain.

Sormikas kädessä - eiku suussa

Kouluttaja on opettanut Alvarille, että nahkasormikas siirtyy kätevästi kädestä suuhun. Siirtyminen toteutuu porraskäytävässä hissillä parivaljakon saapuessa lenkiltä kotiin. Ylöspäin matkustaa tyytyväinen bulldoggi. Alvar on laajentanut idean koskemaan myös Omistajaa. Näin ollen oikeanlainen kinuaminen mahdollistaa nahkasormikkaiden kantamisen ja mutustelun jokaisen lenkin päätteeksi. Sisällä - sormikkaan saa takaisin, jos pyynnöt ovat sopivia ja palkkio on vähintään leipäjuustoa. Naulakkoon ripustetaan kuivumaan syljen kyllästämä ja pehmentämä sormikas.

Hulvatonta menoa

Aurinkoinen sää johdatteli koirat omistajineen koirametsän kirkkaille hangille. Parkkipaikka oli ääriään myöten täynnä. Pellon laitaa ja metsässä kuljeskeli kaikenlaisia reippailijoita - meno oli suorastaan hulvatonta. Pellolla mentiin peräkanaa ja kalliolla oli tiirailtava, josko sopiva leikkikaveri osuisi jo paikalle. Päivä oli talviulkoilua parhaimmillaan.

Lemmikkinä Helsingissä

Helsingin ympäristökeskus on julkaissut esitteen "Lemmikkinä Helsingissä - opas eläinystävämme hyvinvointiin". Esitteen voi hankkia maksutta Helsingin ympäristökeskuksesta. Opas on mahdollista ladata sivuilta myös Pdf verisona. 16 sivuisessa paketissa on luettavissa hyvää perustietoa muun muassa lemmikin hankinnasta, hoidosta, kohtelusta ja käsittelystä. Oppaan loppuun on kerätty yhteistietoja eri tahoista.

Trippiä ja Grandia, kiitos!

Uteliaalle ja pitkäpinnaiselle ranskanbulldogille on yllättävän helppoa opettaa jos jonkinmoisia asioita - arjen tärkeitä taitoja sekä vähemmän tärkeitä temppuja. Jälkimmäisen osalta plakkarissa ovat: arvaa kumpi käsi (näyttää tassulla), post -it lapun kuljettaminen paikasta a paikkaan b (viestin vieminen) ja uutuutena pillimehun juominen.

Pillimehun juominen sai alkunsa mehupurkin hassusta tyhjäpurkkipaukutteluäänestä. Kun omistaja otti Grandin kaapista, kylkeen kiilasi innokas bulldoggi. Tuijotus oli sitä luokkaa, että erään kerran oli pakko antaa Alvarin maistaa hieman pillistä. Pilli suuhun ja kevyt puristus purkista. Taitavalla Alvarilla ei ole todellakaan reikää leuassa. Pisaraakaan ei ole mennyt hukkaan. Trippiä ja grandia kiitos - nyt Alvar ja Omistaja juovat pillimehun puoliksi.

Vertailua

Bulldogista tulee todellinen bulldoggi noin kolmen vuoden kuluessa. Kuvassa vasemmalla Alvar 8-viikkoa (ensimmäinen ilta uudessa kodissa) ja kuvassa oikella vähän päälle vuoden vanhana (Kaivarissa tiirailemassa narttuja). Ero on tietysti melkoinen. Pentuna Alvarilla on melkoiset dumbon korvat ja nyt tällä hetkellä massiivinen rintakehä, joka aiheuttaa haasteita muun muassa oikeankokoisen sadetakin löytämisessä. Rintakehää ja lihasvoimaa Alvar käyttää koirapuistossa keilaamalla muita koiria pois tieltä. Vertailun vuoksi pari kiloista dumbonkorvaa on näppärämpi käsitellä kuin 15,5 kiloista lihaskimppua. Kehitystä on mukava seurata kuvien ja videopätkien avulla.

Känkkäränkän kyydissä

Tässä eräänä päivänä Alvarin matka Krunikasta Herttoniemeen taittui taksilla. Yleensä taksi tilataan puhelimitse, jotta voidaan varmistaa että kuski suostuu ottamaan koiran kyytiin. Matkustelu pirssin kyydillä kun ei ole itsestäänselvyys. Tällä kertaa käveltiin lähimmälle tolpalle, jossa odotteli vain yksi taksi. Koiran nähdessään ja kysymykseen päästäänkö Herttoniemeen saatiin nuiva vastaus, että onnistuu etupenkin jalkatilassa. No eipä siinä mitään - sehän passasi oikein hyvin. Oma valkoinen pyyhekin oli mukana. Matka sujui joutuisasti, mutta tunnelma oli kuin mykkäelokuvasta.

Asiaan perehtyminen internetissä antaa vastauksen - koiran matkustaminen taksissa kuuluu erikoistoivomuksiin ja toive on tietysti helpointa tehdä puhelmitse. Meillä jatketaan siis vanhalla tyylillä - palvelu on näin tehtynä ollut aina normaalia.

Makaroonilaatikkopäivä

Toisten äitien tekemät ruoat eivät kelpaa Alvarille - ei ainakaan perinteinen (eines) makaroonilaatikko. Ei lämmitettynä, huoneenlämpöisenä tai kylmänä. Ja valmistajasta viis - mikään ei kelpaa. Ääni on kellossa toinen, kun omistaja valmistaa makaroonilaatikkoa. Ranskalainen kulinaristi hyppää italialaisten leiriin ja puhdistaa ruoka-astian viimeistä makaroonia myöden. Meidän äiti valmistaakin laatikon punaseen maitoon ja koristelee korppujauhohunnun voinokareilla. Toisinaan päälle ripotellaan Alvarin erikoisherkkua - mozzarellajuustoa.

Seuraavana päivänä tarjolla oli lihapullia ja raejuustoa. Ei kelvannut. Makaroonilaatikkopäivän jälkeen bulldogin on vaikea palata arkipöperöihin.