Menemistä ja tulemista

Joulun päivinä Alvarille on tapahtunut hurjasti asioita - kiireetöntä tekemistä ja menemistä. Jouluaaton ostosreissu Stockmannille, lahjojen avaamista, herkuttelua, kyläilyä ja ulkoilua Rajasaaressa sekä Koirametsässä. Moninainen tekeminen on väsyttänyt normaalisti energisen bulldogin toden teolla ja päivätunet ovat venyneet normaalia pidemmiksi. Päivisin rauha talossa!

Sipoon koirametsässä käydessämme huomasimme luonnon menneen sekaisin lämpimästä säästä niin, että lumihunnun peittämällä pellolla kukki pienet orvokit ja ruohikko viheriöi kuin keväällä konsanaan. Alvar otti ilmastonmuutoksesta ilon irti syömällä tuoretta ruohoa hyvällä ruokahalulla. Hetken päästä myös selvisi, ettei jään kantavuus ole vielä joulukuussa 15,5 kiloa - kokeen suoritti joukon kylmäpäisin nelijalkainen. Pitkä ja mukava metsälenkki päättyi agressiivisen koiran hyökkäykseen lähellä parkkipaikkaa - onneksi tilanteesta selvittiin pelkällä säikähdyksellä, eikä ensiaputarvikkeita tarvinnut kaivaa tällä kertaa esille. Alvarille olisikin pitänyt hankkia joululahjaksi possunkärsän sijaan lahjakortti itsepuolustuskurssille vaikka koirien Aikidoon. Järjestetäänkö niitä jossain?

Kuusen pauloissa

Alvar on osallistunut joulusiivoukseen ärisemällä pölynimurille, tarkistamalla joulukoristelaatikon sisällön ja lepäilemällä sängyllä. Jos joulusiivous ei aiheuttanut suurta innostusta niin muovikuusen kokoaminen laittoi tassuihin ja aivonystyröihin vipinää. Palataan jälleen vuoden takaiseen DI rooliin, jossa tekniset laitteet kuten langattomien modeemien purkaminen kävi neljä kuukautta vanhalta bulldogilta tassun käänteessä. Innostus kaikenlaisiin vempaimiin on vielä tallella! Siis kuuseen - kaikilla kielillä ääneen luetut kokoamisohjeet olivat sen verran mielenkiintoiset, että mahdolliset lisäohjeet olisivat menneet samalla istumalla. Tarkkaavainen bulldoggi istui leveän ahterinsa päällä intoa puhkuen. Suomen koululaitos olisi moisesta innostuksesta ja kuuliaisuudesta enemmän kuin onnellinen. Aivonystyröiden käytöstä siirryttiin fyysiseen työhön - oksien vääntelyyn, johon Alvar käytti taidokkaasti kuonoaan vankkojen niskalihasten tukemana. Varmistaakseen vielä laadun ja kestävyyden, oli muovisia palokyllästettyjä kuusen oksia myös hieman maistettava. Näyttäisi siltä, että ensi vuonna muovikuusen kokoaminen kirjataan bulldogin työlistalle.

Turkinhuoltoa

Perinteistä joulusaunaa aikaistettiin Alvarin osalta viikolla ja saunakin vaihtui suihkuksi, sillä turkki tuoksui (jälleen kerran) aivan muulta kuin ranskalaiselta parfyymiltä. Kouluttaja, valtuutettu turkinhuoltaja käsitteli Alvarin päästä varpaisiin shampoolla ja sarjaan kuuluvalla hoitoaineella, jonka annettiin vaikuttaa turkissa noin 60 sekuntia. Kiitos 2000-luvun - suihkumyssyä ei tarvitse kiskoa korviin saakka, sillä lemmikeille suunnitellut Paul Mitchellin tuotteet eivät kirvele silmissä. Jos ihmiselle riittää yksi pyyhe kuivaamiseen, menee meidän Alvarilla kaksi isoa kylpypyhettä sekä pieni käsipyyhe, jolla huolitellaan erityisen tarkasti kuono-osa ja sitä ympäröivät ihopoimut. Kokonaisuus viimeistellään usein vielä hiustenkuivaajalla, joka on Alvarin mielestä koko homman kohokohta. Talvisäähän astelee kiiltäväturkkinen ja hyvältä tuoksuva ranskalainen nuorukainen. Ja niinhän se on, että puhdasta turkkia on mitä mukavinta hieroa koirapuiston mutaista nurmea vasten, kepinselätystä tietystikään unohtamatta.

Kuva: Alvar kietoutui valkoiseen kylpypyyhkeeseen kuin Japanilaisessa sentossa konsanaan.

Bulldoggi tonttulakki päässä

Tänä vuonna joulukortit tehtiin itse, tai ainakin melkein. Mallina kortissa oli tietysti Alvar! Kortin painatuksesta huolehti valokuvia printtaava yritys. Yllätys oli suuri kun kuvat tipahtivat postiluukusta - hienot tuli ainakin omasta mielestä ja Alvarin. Kuvassa kortti on ilman valokuvausliikkeen painamia tähti-raameja ja tekstejä. Näppärä ja nopea tapa saada toteutettua persoonalliset kortit.

Klikkaamalla kuvaa näet jouluisen bulldogin suurempana.

Kakkapussi matkassa

Helsingin kaupunki keräsi kesän aikana noin tuhat roskakoria pois katukuvasta. Syyksi poistolle kerrottiin olevan yhteistyön/sopimuksen päättyminen erään mainosyhtiön kanssa. Kyseisiä mainosyhtiön roskakoreja oli myös katujen varsilla Kruununhaassa sopivin välimatkoin.

Tuttujen, hyväksi koettujen reittien varrelta katosivat nämä koiranomistajan näkökulmasta tärkeät "mainospöntöt" kunnes... Syyskuussa luin ilouutisen lehdestä. Helsingin kaupunki tuo poistettujen roskiksien tilalle uusia. Kokonaismäärä tosin oli pudonnut tuhannesta kolmeensataan.

Ja miten sitten kävikään. Meidän kaupunginosaan ei tullut entisten roskakorien tilalle riittävästi uusia. Kaiken lisäksi näyttää siltä, että uudet 140 litran hienot roskakorit sijoitettiin keskitetysti Liisanpuistikon ympärille. Koiranomistajalle tämä tarkoittaa sitä, että kakkapussia on kannettava mukanaan ympäri katuja jos matka ei vie puiston suunnalle. Yksi vaihtoehto on toki opettaa koira tekemään tarpeensa roskakorin välittömään läheisyyteen. Fiksulle Alvarille moinen temppu on pala kakkua.

Helppoa elämää

Nirson bulldogin ruokavalio on rikastunut useilla eri mauilla - ihan itsestään. Ja mikä helpotus omistajan elämään! Tällä hetkellä lähes kaikki tarjoiltu on mennyt hyvällä ruokahalulla alas. Syytä on vaikea lähteä arvioimaan, mutta ainakaan energiaa ei ole poltettu entiseen malliin. Itse asiassa liikuntaa on hieman vähennetty lonkkaongelman esilletulon jälkeen. Käykö koiralle siis kuten ihmiselle - sohva, villashaali ja pussi sipsejä? Laiskempi elämä vetää herkuttelemaan.

Ulkoilua postikorttimaisemissa

Viikko sitten kantakaupungin koirat ulkoilivat upeissa postikorttimaisemissa. Kyllä kelpasi. Kuvia Alvarin ulkoilureitin varrelta; Liisanpuistikko ja Tervasaaren aitta. Uutta lumipyryä odotellessa...

Lemmikkien joulusiunaus

Alvar osallistui ensimmäistä kertaa lemmikkien joulusiunaukseen Helsingin senaatintorilla. Sateisesta säästä huolimatta paikalle oli kerääntynyt kohtuullinen joukko koiria omistajineen, myös useita ranskanbulldoggeja. Siunauksen toimittivat Helsingin Tuomiokirkkoseurakunnasta Riina Storhammar ja Helsingin Ortodoksisesta seurakunnasta Kalevi Kasala. Kuten kaikissa kunnon tilaisuuksissa paikalle oli saapunut joukko virka- ja avustustehtävissä työskenteleviä kutsuvieraita. Tuomiokirkon portaille asetetut havut ja ulkotulet, puheet ja musiikki tekivät tapahtumasta kauniin. Lopuksi kaikki paikalle tulleet koirat siunattiin pirskottamalla vettä hieman päälle.

Sateen kastamat koirakaverukset kävelivät hyvillä mielin kotiin. Tällä kertaa lyhyestä kotimatkasta kiittivät sekä koirat että omistajat.



Edit: Alvar komeilee Helsingin seudun kennelpiirin sivuilla lemmikkien joulusiunaus tiedotteessa